Deadline kustannus 2020
Sivumäärä 269
Storytel äänikirja
Kesto 8h 35min
Lukija: Karoliina Kudjoi, Vera Miettinen
"Sosiaalitoimessa oli ollut oikeastaan aina huolta Eerikan vanhempien kyvyistä olla huoltajana sekä äitiin kohdistuvasta väkivallasta. Vuoden 2003 lopulla ja vuonna 2004 poliisi kävi lukuisia kertoja Eerikan osoitteessa kotihälytystehtävissä. Äiti ja Eerika sijoitettiin avohuollon tukitoimena kokoperhehoitoon syksystä 2005 kevättalveen 2006."
Lyhyesti:
Tositarina Eerikasta, jota suuresta huolesta huolimatta ei kyetty pelastamaan.
Eerika oli lastensuojelun asiakas pienestä lähtien. Vanhemmat käyttivät alkoholia ja olivat muutenkin kyvyttömiä huolehtimaan tytöstä. Eerikan vanhemmat erosivat Eerikan ollessa pieni ja Eerika asui ensin äitinsä kanssa. Eräiden juhlien jälkeen tyttö kuitenkin sijoitettiin kiireellisesti isänsä ja tämän naisystävän luokse. Isä sai myöhemmin tytön yksinhuoltajuuden.
Iloinen tyttö muuttui sulkeutuneeksi, eikä suostunut puhumaan kotioloistaan. Toistuvat mustelmat ja naarmut kasvoissa aiheuttivat huolta, samoin ohenneet hiukset. Naapurit, Eerikan äiti ja koulun henkilökunta huomasivat, ettei kaikki ole kohdallaan. Lastensuojeluilmoituksia tehtiin toistuvasti, mutta ne eivät johtaneet mihinkään. Eerikaa ei saatu pelastettua ja hänet murhattiin vuonna 2012.
Kirja perustuu lastensuojelun merkintöihin sekä haastatteluihin.
"Moilanen istui työhuoneessaan ja valmisteli ehdotusta Eerikan kiireellisestä sijoituksesta. Eerikan kesästä alkaneiden vakavien fyysisten ja psyykkisten oireiden takia aloitettua Meripihan perhetukikeskuksen sijaishuoltoa on jatkettava. Viljan oireet loppuivat heti Meripihan jakson alettua, ja hän on syönyt hyvin, mitään viivyttelyä osastolla ei ole ilmennyt ja hän on sosiaalinen sekä lasten että aikuisten keskuudessa. Vilja ei voi palata kotiin olosuhteisiin, jossa häntä isän ohella tosiasiallisesti hoitavan aikuisen henkilöllisyyttä ei tunneta. "
Mielipide:
Tärkeä, silmät avaava kirja, joka koskettaa ja kauhistuttaa.
Kirja ei (onneksi) keskity kauheuksiin, joita Eerikalle tehtiin, vaan lähinnä avaa silmiä lastensuojelun ja muiden tahojen toiminnasta. Kirja ei myöskään etsi syyllisiä, vaan kertoo avoimen rehellisesti tapahtumien kulun.
Tuntuu hullulta, että näin pääsi käymään, vaikka nähtävissä oli aivan selvät merkit siitä ettei kaikki ole hyvin. Salaisuudet (valheet), lapsen käytöksen muutokset, fyysiset väkivallan merkit, toistuvat lastensuojeluilmoitukset, oireiden loppuminen muualla kuin kotona ollessa... Mitä olisi vielä pitänyt tapahtua, ennen kuin olisi ymmärretty toimia? Muuta kuin se, mitä kävi...
Suosittelen kyllä lukemaan. Tärkeä kirja, joka havahduttaa. Tällaista on monien lasten arki. Tällaiselta voidaan välttyä. Huomataan hätä, kuunnellaan lapsia.
5/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti