Sivumäärä 333
Arvostelukappale, kiitos!
Helmet 2019 lukuhaaste 35: kirjassa on yritys tai yrittäjä (kai huumekauppiaskin lasketaan yrittäjäksi)
"Alussa oli ihan hiljaista. Ei ihmisiä eikä eläimiä. Sokaiseva valo levittäytyy kaiken ylle. Aurinko laskee, nousee ja laskee jälleen. Taivas hehkuu lukemattomissa eri väreissä samentuen pimeään. Seutua valaisevat vain kaukana vilkkuvat tähdet ja kuu, joka kiertyy sirpistä sisäänhengityksellä näkymättömiin ja paisuu uloshengityksellä täydeksi, kunnes taas katoaa viipale kerrallaan."
Lyhyesti:
Teollisuuskaupungin laitamille nousee uusi, loistokas lähiö. Se hohtaa hetken, kunnes lama vie työpaikat ja jättää jälkeensä työttömyyden, köyhyyden, rikollisuuden, huumeet ja alkoholismin.
Kerrostalo on kertomus kuihtuvassa lähiössä asuvista ihmisistä, nuorista ja vanhoista, miehistä ja naisista.
On mm. kolmikymppinen Jessica, jonka lapsi otettiin huostaan huumeiden vuoksi. Hän jo kerran pääsi lähiöstä pois, mutta ajautui takaisin.
On iäkäs Terttu, kodistaan häädetty mummeli, joka ei osaa päästää kodistaan irti.
On itseään myyvä Natalia, aikoinaan vainoharhoista kärsinyt Keijo, alkoholisoitunut Teppo, raivoraitis uskonmies Sakke... Ja monia muita.
"Hän muistaa, miten humalluttavaa se aluksi oli ollut. Tuli rahaa ja sai bilettää yhdessä kaupungin julkkisten kanssa. Jopa hänen exänsä hyväksyi aluksi kuvion, koska luuli hänen työskentelevän baarimikkona. Ja kyllähän hän ensin myikin pelkkiä juomia. Heillä meni silloin vielä ihan tarpeeksi hyvin. Tai ainakin hän piti sellaista kulissia yllä kaikille, etenkin somessa. Lähiössä häntä haukuttiin ylimieliseksi, ja ihan syystä, Jessica mietti..."
Mielipide:
Pidin kovasti kirjoitustyylistä. Suora, kaunistelematon ja selkeän ytimekäs.
Muutoin Kerrostalo ei minua vakuuttanut. Puolet kirjasta mietin, onko tässä kunnon juonta ollenkaan. Minun silmiini se oli vain tarinoita eri asukkaista. Toki osa tarinoista nivoutui lopulta yhteen, osa jäi irrallisiksi. Kirjan loppu jätti paljon avoimia kysymyksiä ja jo kirjan alussa tiesi, ettei tähän kovin onnellista loppua voi tulla.
Osa hahmoista oli ihan mielenkiintoisia, osaa ärsytti lukea. Luen aika harvoin alkoholismista/huumeista kertovia kirjoja, juurikin sen takia että ärsyttää lukea ihmisistä jotka pilaavat elämänsä. Kirjailija oli kyllä hienosti kuvannut erilaisia ihmisiä, ihmistyyppejä ja heidän käyttäytymistään. Voi olla, että luen tulevaisuudessa kuitenkin Kuismalta jonkin muun teoksen, jonka aihe on enemmän minun makuuni.
3/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti