Tammi 2020
Sivumäärä 424
Kirjasto
"Sitä luulisi, että miehen henki on löyhässä Lontoon kaltaisessa kaupungissa, jossa ihmisiä tallautuu tuon tuosta kuoliaaksi saappaiden tai kavioiden alla, käristyy tuhkaksi tulipaloissa, putoilee silloilta Thamesin pohjaan, törmää kurkku edellä puukon terään tai yksinkertaisesti heittää henkensä sairauden kourissa - suosituimpia lienevät hitaasti riuduttava keuhkotauti, kaikenlaiset kouristelut ja kohtaukset sekä tietysti isorokko, tuo kuumetautien kestosuosikki. Näissä olosuhteissa miehen tuhoamiseen pitäisi riittää pelkä vilpitön toivomus ja kärsivällisyyttä odottaa sen toteutumista."
Eletään 1700- lukua Lontoossa. Kitty Blackstonen äiti kuolee ja hänen isänsä päättää naittaa tyttärensä vanhalle kauppiaalle. Kitty ei tästä ilahdu, sillä hänen omat toiveensa ovat varsin toisenlaiset. Kitty nimittäin haluaisi jatkaa isänsä saappaissa apoteekin pitäjänä.
Kittyn elämä muuttuu jo ennen häitä. Hän joutuu raiskatuksi Lontoon sivukadulla ja kun raiskaaja löytyy häävieraiden joukosta, on myrkyllinen keitos valmis. Kitty vannoo kostoa tuolle miehelle, joka kajosi kaikkein arvokkaimpaan ja tuhosi hänestä jotakin. Suunnitelmat pyörivät päässä päivisin ja hurjien unien muodossa myös öisin.
Tapahtumat seuraavat toisiaan, väärät ihmiset kuolevat, kukaan ei oikein ole sitä miltä vaikuttaa. Saako Kitty kostonsa ja onnensa?
"Havahtuessani hereille, olin kauhuissani. Sydämeni jyskytti kiivaasti, käsien ja jalkojen lihakset kouristelivat jännityksestä ja ilmaa piti haukkoa sisään suurina palasina ennen kuin se loppuisi. Sitten, hitaasti, hengitykseni alkoi tasaantua, nesteet löysivät omat uomansa, raajat tulivat pehmeiksi ja painaviksi. Keho tuntui taas tutulta, ja annoin sen vajota takaisin vuoteen pehmeyteen. Suljin uudelleen silmäni. Ja hymyilin."
Tarkiaisen esikoinen Pure mua oli hulvaton ja yllättävä lukukokemus. Odotin sitä samaa Kittyltä, mutta tähän jouduin pettymään.
Tässäkin oli hyvät puolensa; idea oli hyvä, hahmot mielenkiintoisia ja ympäristö kiehtova. Harmillisesti tarina eteni paikoin hyvin hitaasti eikä oikein imaissut mukaansa. Raa'at ja pikkutuhmat unet eivät tätä pelastaneet, eikä huumori pureutunut.
Kirjan loppu oli hyvä, vaikkakaan ei kovin yllättävä.
Ihan perusteos siis, sanoisin.
3/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti