Miehiä ilman naisia - Haruki Murakami

Pohjoinen lukuhaaste kohta 15: afrikkalaisen tai aasialaisen kirjailijan kirjoittama kirja.
Helmet 2019 lukuhaaste 10: rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja (tämä oli hieman vaikea kohta, enkä ole varma kelpuuttaisivatko muut tätä tähän.. Mutta Murakamiin voi kai liittää "aasialaisen kirjailijan" liitteen, joten??)

Japaninkielinen alkuteos Onna no inai otokotachi, englanniksi Men Without Women 2014.
Tammi 2016
Sivumäärä 276

"Kafuku oli ollut lukemattomia kertoja naisen kyydissä, ja hänen kokemuksensa mukaan useimmat naisautoilijat saattoi jakaa kahteen ryhmään. Jotkut olivat hieman liian aggressiivisia ja jotkut taas hieman liian varovaisia. Jälkimmäisiä oli - onneksi- selvästi enemmän. Yleensäkin saattoi sanoa, että naiset ajoivat miehiä huolellisemmin ja varovaisemmin."

Lyhyesti:

Miehiä ilman naisia on 7 novellin mittainen kokoelma tarinoita, joissa pääosassa ovat tavalla tai toisella naisen menettäneet miehet.
Takakannesta lainattuna:
"... tarinakokoelma, jossa yhdistyvät nautinnollisesti surumielisyys, huumori ja fantasia. ... Murakami kertoo kaipuusta ja himosta, unohtumattomista naisista ja tunteellisista miehistä."

"Vain miehet ilman naisia tietävät, miten surullista, miten satuttavaa on tulla yhdeksi heistä. Vain he tietävät, miltä tuntuu menettää länsituulensa."
"Miehiin ilman naisia on helppo liittyä. Riittää, että rakastaa syvästi jotakuta naista ja että nainen lähtee pois. Useimmissa tapauksissa (kuten tiedät) kavalat merimiehet vievät hänet pois. ... Siten sinusta tulee siis yksi miehistä ilman naisia. Se tapahtuu silmänräpäyksessä. "

Novellien nimet:

Drive My Car
Yesterday
Itsenäinen elin
Seherazade
Kino
Rakastunut Samsa
Miehiä ilman naisia

Mielipide:

Olen lukenut paljon kehuja Murakamista. Itse olin hieman epäileväinen.
Päätin kuitenkin rohkeasti, mutta ennakkoluuloisesti tarttua ohuimpaan Murakamin teokseen jonka kirjastosta löysin - saisinhan sillä täytettyä pari haastekohtaa.
Noh, oloni on hieman ristiriitainen.
Tyyli on kyllä kaunis, omalaatuinen ja jätti haikean mielen. Novellit eivät muistuttaneet liikaa toisiaan, vaikka jokaiseen liittyi sama pohja-ajatus. Ensimmäisten novellien kohdalla mietin, missä puhuttu fantasia? Loppua kohden sekin löytyi.
Ehkä Murakamin tarinat olivat minulle liian hienoja. Ehkä en löytänyt niistä kätkettyjä asioita. Ehkä en arkiaskareiltani ehtinyt uppoutua tähän kunnolla.
Itse kuitenkin pidin eniten Seherazadesta sekä Kinosta. Ne olivat omasta mielestäni selkeimmät ja Kinossa varsinkin kaksoismerkitykset ja oman mielen syöverit kuvattiin hienosti.
Minun täytyy varmaan palata Murakamiin myöhemmin uudelleen, toiseen teokseen, paremmalla ajalla ja enemmän ajatuksella. Jollain tapaa kaikki kiehtoi minua (vaikka ehkä välillä seksistisyys/naisten kommentointi hieman hyppi silmille) ja jätti mystisen olon. Omituista...
3/5