Talven hallava hevonen - Tuomo Jäntti

Pohjoinen lukuhaaste kohta 5: kirjan nimessä on vuodenaika, jolloin luen kirjaa

Gummerus 2015
Sivuja 272

"Elokuussa päiväkodin johtaja soitti. Luulin ensin että kuka ikinä linjalla olikin, oli humalassa, niin pahasti että takelteli ja sekoili sanoissaan. Sai lopulta itsensä esitellyksi, missä vaiheessa pelästyin, päiväkodin henkilökunta oli aina niin reipasta virallisissakin asioissaan. Antoivat kuvan, että me kyllä pärjätään. 
- Kun sattui Siljan kanssa sellainen, mies aloitti."

Lyhyesti:

Kirja alkaa nykyhetkestä, vuodesta 2019 (kirjan julkaisuvuonna 2015 tämähän oli siis tulevaisuutta). On päiväkoti-ikäinen Silja, joka saa nuket leijumaan ja piirtämänsä pianon soimaan. Eronneet vanhemmat ovat hämillään, päiväkodin väki kauhuissaan ja lopulta Roni- isä päättää muuttaa tytön kanssa pois- pakoon niitä, jotka heitä seuraavat.
Hypätään vuoteen 2001. Roni on vielä lapsi ja hänen äitinsä yrittää löytää kadonnutta poikaystäväänsä Jacoa.
Siitä päästään vuoteen 1985 sekä jopa vuoteen 1957, jolloin kaikki alkoi - ehkä.
Monen sukupolven tarina kiertyy pikkuhiljaa auki jättäen kuitenkin avoimia kysymyksiä.

"Piha oli hiljainen, vain etäinen liekkien humina ympäröivässä metsikössä  ja puiden räikeä vihreys, vieläkin, vaikka syksy oli jo lähellä. Pihassa oli auto. Katsoin lapsuudenkotiani, miten laholta se näytti. Vintin ikkunassa oli hahmoja, ne näkyivät hetken ja liukenivat pois. Vasta sillä hetkellä aloin pelätä."

Mielipide:

Hmm..
Tässäpä kirja, josta en oikein osaa sanoa juuta enkä jaata. Tavallaan pidin, tavallaan en oikein tajunnut.
Kieli oli kiehtovaa ja kaunista ja mielestäni se muuttui loppua kohden. Alku oli selkeä, helppo, yksinkertainen, tosin sekin jäi avoimeksi. Mitä kauemmas historiaan mentiin, sitä enemmän putosin kärryiltä, en ollut varma kuka on kuka ja kuka missäkin oikeastaan on - vai onko missään. Mystisyyttä ja salaperäisyyttä riitti. Minulle jäi olo, että tämä pitäisi lukea heti uudelleen jotta saisi puuttuvat palaset loksahtamaan kohdalleen. Lueskelin muistakin blogeista arvioita kirjasta ja aika mystisiin tunnelmiin olivat muutkin jääneet. Ehkä siis tyydyn toteamaan, että lukekaa itse - mikäli kaunis kieli, maaginen realismi ja avoimet kysymykset kiinnostavat - ja selventäkää minullekin hieman :)
Kirjan nimi ainakin on kaunis, sen perusteella sen oikeastaan valitsinkin. Nimi hyppäsi silmille kirjaston hyllyltä. Ehkä luen tämän myöhemmin uudelleen, keskeytyksettä, muistilapun kanssa (lähinnä henkilöitä/ sukupuuta ylös kirjaten).
3/5