Sivumäärä 594
Lyhyesti omin sanoin:
Tohtori Faraday kutsutaan potilaskäynnille Hundred Hallsin kartanoon, jossa palvelustyttö sairastaa. Kartanon omistavat äiti, poika ja tytär, jotka yrittävät sinnitellä vanhassa kartanossa ja estää sitä rapistumasta. Tohtori Faraday ei osaa aavistaakaan, kuinka läheisesti hänen elämänsä kietoutuu kartanon ja sen asukkaiden ympärille.
Kartanossa tapahtuu kummia; tavarat siirtyilevät, kuuluu outoja ääniä ja lopulta isäntänä toimiva Rod on hermoromahduksen partaalla. Onko hän menettämässä järkensä, vai onko kaikki totta?
Goottilainen kummitusjuttu, jossa on mukana myös hitunen romantiikkaa ja jännitystä.
" Jokin kauhua muistuttava alkoi hiipiä mieleeni nytkin, kun kuuntelin Rodin erikoista tarinaa. En osaa sanoa varmasti, kauanko sen kertominen kesti, sillä hän esitti sen katkonaisesti, epäroiden ja vastahakoisesti, kammoten kertomuksensa aavemaisia piirteitä. Minä olin etupäässä vaiti, ja kun Rod oli päässyt loppuun, istuimme äänettömässä huoneessa, ja katsoin ympärilleni turvallisessa ja tutussa, ymmärrettävässä maailmassani."
Mielipide:
Kummitusjutuista on vaikea tehdä uskottavia, oikeasti pelottavia ja todentuntuisia. Tämä oli onnistunut. Missään vaiheessa ei tullut tunnetta, että "tämähän on naurettavaa" tai "liian epätodellista". Pidin henkilöistä ja tapahtumien kulun nopeudesta. "Kummittelu" ei ollut liioiteltua, vaan jollain tapaa niin arkista, että se saa pelon väreet kulkemaan selässäni, istuessani mukavasti lukutuolissani peittoon kääriytyneenä.
Ainoa kritiikin aiheeni on se, että luvut olivat hirmu pitkiä. Kun lukeminen on välillä pakko keskeyttää, olisi se mukava lopettaa luvun loputtua, koska seuraavasta luvusta on helppo jatkaa; kesken luvun lopettaminen saattaa johtaa siihen, että on vaikeampi päästä taas kirjaan mukaan.
Tähtiä annan kirjalle neljä:
****
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti