Sivumäärä 394
Kaksi hyvin erilaista nuorta tapaa metsässä; arka ja pidättyväinen valokuvaaja Midas Crook, sekä sosiaalinen, mutta salaileva Ida Maclaird. Heidän ystävyytensä alkaa hapuillen, toista estää varjo menneisyydestä, toista salaisuus hänen sairaudestaan. Lopulta he kuitenkin tajuavat, että aika alkaa käydä vähiin ja Midas yrittää pelastaa Idan, vaikka parannuskeinoa ei ole.
" Keskellä yötä havahtuessaan Idalle tarjoutui silloin tällöin hetkiä, jolloin hän unohti, mitä hänen jaloilleen oli tapahtumassa, mutta sitten pistelevä kipu levisi sumuna hänen suoniinsa, kuolleet hermot vaikenivat hänen yrittäessään kipristellä varpaitaan ja hetki tärveltyi. Tänä yönä uni ei ottanut tullakseen. Ida tiesi, että ajatus oli järjenvastainen, mutta Carl, joka oli palannut omaan kotiinsa, tuntui hänestä tunkeilijalta. Hän oli nukkunut sikeästi sinä yhtenä yönä, kun Midas oli ollut kosketusetäisyydellä hänen sängystään, ja se oli tuntunut kotoisalta. Seuraavana aamuna, kun öljy oli räiskynyt paistinpannulla, hän oli tuntenut Midaksen seurassa itsensä melkein onnelliseksi".
Mielipide:
Kirjan takakannessa on New York Timesin arvio; " Vain lasinen sydän ei liikuttuisi tästä". Minulla kai sitten on lasinen sydän.. Olihan tarina sinällään koskettava, mutta ei se saanut aikaan voimakkaita tunteita. Tiedättehän te, kuinka jotkut kirjat saavat sinut haukkomaan henkeäsi, nauramaan tai jopa itkemään. Tämän kirjan takakansi lupasi enemmän, kuin kirja antoi.
Kuitenkin, ihan luettava, hyvää ajanvietettä oleva kirja. Ei erityisen hyvä, muttei huonokaan. Annan kirjalle kolme tähteä:
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti