Suomentanut Arja Kantele
WSOY 1999
Sivumäärä 327
Kirja sopii Merikirjahaasteeseen.
Pohjoinen lukuhaaste kohta 24: umpimähkään valittu kirja (kirpparilöytö nimen perusteella)
"Pullo heitettiin veneestä leppeänä kesäiltana muutama tunti ennen sateen alkua. Se oli helposti särkyvä, niin kuin pullot yleensäkin ja olisi pirstoutunut pudotessaan maahan jo alle metrin korkeudelta. Mutta tiiviisti suljettuna ja vesille laskettuna tästäkin pullosta tuli yksi merikelpoisimmista ihmisen tuntemista esineistä. "
Lyhyesti:
Theresa on yli kolmikymppinen yksinhuoltaja, joka kirjoittaa kolumneja lehtiin. Hän lähtee hyvän ystävänsä Deannan kanssa lomalle Cape Codiin, kun hänen poikansa Kevin viettää useamman viikon kesästä isänsä kanssa. Theresa on eronnut miehestään Davidista pari vuotta sitten ja vaikka miehen petos kirpaiseekin yhä, ovat he nykyään ihan ok väleissä.
Theresa on aamulenkillä rannalla, kun hän löytää rantaan ajautuneen pullon. Pullossa on kirje, jonka sisältö saa Theresan kyyneliin.
Mutkien kautta Theresa löytää muitakin koskettavia kirjeitä ja Deannan yllyttämänä hän lähtee etsimään kirjeiden salaperäistä kirjoittajaa, Garrettia.
Theresa ei aavistakaan, kuinka kirjeet mullistavat hänen elämänsä...
"Mies hikoili aamupäivän kuumuudessa, ja kosteus oli paikoin imeytynyt hänen paitansa läpi. Sen hihat oli revitty pois, joten käsivarren tiukat lihakset näkyivät paljaina. Miehen kourat olivat tuhriintuneet johonkin mustaan, kaiketi öljyyn, ja sukeltajankello hänen ranteessaan oli naarmuinen ja kulunut. Hän näytti mieheltä, joka vietti melkein kaiken aikansa veden äärellä. "
Mielipide:
Tällainen "pelkkä romantiikka" ei ehkä ole ihan minun kirjallisuudenlajini.
Pidän romantiikasta, mutta mukana täytyy olla jotain muutakin.
Viesti Mereltä oli kauniisti kirjoitettu, kohtalokas tarina, jota oli helppo ja nopea lukea. Odotin kuitenkin koko ajan, että tapahtuisi jotain enemmän. Vaikka kirja omalla tavallaan pitikin otteessaan, ei se vanginnut minua kokonaan tai saanut omia tunteitani vietyä mukanaan.
Olen ehkä lukenut liikaa jännäreitä, kun odotin koko ajan miehen olevan joku mustasukkainen takertuva sekopää 😂 Minua nimittäin välillä todella ärsytti Garrettin takertuvuus ja "en voi elää ilman sinua" meininki. Se kaikki oli tarkoitettu romanttiseksi, mutta...
Theresa oli ihan ok hahmo, pääosin järkevä ja tavallinen tyyppi, jonka sydän on kertaalleen särjetty. Pieni epäluottamus ja epävarmuus oli kuvattu aidosti.
Millaisen arvosanan antaisin kirjalle, joka on ihan ok luettavaa, mutta ei kuitenkaan herätä sen suurempia tunteita? Kirja ei ole huono, mutta ei mielestäni loistavakaan.
3/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti