Teos 2015
Sivuja 335
"Uneksin saaresta yhä. Joskus lähestyn sitä veden poikki, mutta useammin ilmasta, kuin lintu, suuri tuuli siipieni alla. Rannat kohoavat unen horisontissa sateenvärisinä, ja niiden vaiteliaassa kehässä rakennukset: kanaalien reunoille kasvaneet talot, mustemestarien pajat, matalakattoiset tavernat. Sanojen talo katsoo sisäänpäin korkeiden muurien takana. Sokkeloiksi sidotut langat juoksevat Seittien talosta kaikkiin suuntiin, ja ilmagondolit ovat seisahtuneet vaijereihinsa, kuolleet painot katujen yllä."Eliana, nuori kutoja, löytää Seittien talon pihalta verisen naisen. Naisen kieli on leikattu irti, eikä hän pysty kertomaan mitä on tapahtunut. Ja mikä omituisinta, hänen käteensä on tatuoitu näkymättömällä musteella Elianan nimi.
Nainen osaa kutoa, joten parannuttuaan hän saa jäädä Seittien taloon kutojaksi. Hänet majoitetaan Elianan kanssa samaan makuukammariin ja he ystävystyvät. Yhdessä he alkavat selvittää tapahtunutta, saavat toistensa salaisuuksia selville ja huomaavat olevansa keskellä jotain paljon suurempaa ja monimutkaisempaa - miten vuositatuoinnit, kielletyt unet sekä ihmisten ja luonnon sairaudet liittyvät kaikkeen?
"Uuden lain mukaan jokainen, jota voidaan epäillä taipumuksesta unennäköön, on raportoitava kaupunginvartiolle ja eristettävä välittömästi saaren muista asukkaista. Tähän asti olemme uskoneet, että vain Painajariivauksesta kärsivät Unennäkijät ovat vaaraksi, ja heitä onkin tunnollisesti toimitettu Tahrattujen taloon joka vuosi. Tästä päivästä alkaen kuitenkin kaikkea unennäköä on kohdeltava uhkana."
Mielipide:
Ihana, satumainen, upeasti kudottu tarina.
Voi kuinka kaipaankaan aikaa, kun sain uppoutua kirjoihin tuntikausiksi ilman keskeytyksiä - tämä olisi ehdottomasti ollut tarina, jonka olisin ahminut hetkessä. Nyt perheellisenä, jos luen iltapäivisin, aina on jollain asiaa, riitaa tai yleistä hälinää eikä lukurauha ole taattu. Iltasella, kun lapset nukkuvat en jaksa kovin pitkään lukea ilman että silmäni alkavat luppasta ja hyppiä riveillä.
No mutta takaisin kirjaan:
Tässä kirjassa olisi ollut ainesta vaikka trilogiaksi - Elianan ja Valerian suhdetta olisi voinut syventää, heidän perheistään olisi voinut saada lisää tietoa. Taitojen taloista olisi varmasti riittänyt juttua paljonkin, samoin saaren historiasta, unista ja Painajista. Jollain tapaa - vaikka siis pidinkin kirjasta todella, todella paljon - olisin ehkä toivonut saavani vielä enemmän, lisää kaikkea.
Ehkä palaan tähän kirjaan joskus uudelleen, kun lukurauhani on parempi ja saisin syventyä vain tähän maailmaan, jos silloin saisin enemmän irti.
Pisteitä 4/5!
Ja loppuun vielä pieni kyssäri:
Miten/missä te luette?
Onko teillä jokin tietty aika lukemiselle, onko teillä lukurauha?
Etenkin perheelliset, mutta toki muutkin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti