Osuuskumma 2019
Sivuja 277
Kirjasto
"Me emme enää näe, milloin aurinko nousee. Valkoisen kaupungin peittävä pilviharso kuitenkin vaalenee aamuisin. Siitä päivä alkaa, uusi viikko. Aina maanantaiaamuisin kirjoitan kirjeen Asuzalle, sillä saman päivän iltana Polis Express lähtee yhteysasemalta Reunalle ja vie mukanaan kirjepostin. Perjantaina juna tulee takaisin."
Lyhyesti:
Anni Nupposen Valkoinen kaupunki on scifiteos maailmasta, jota peittää lumi ja jää. Aurinko ei pääse paistamaan pilviverhon takaa ja maan pinnalla pakkanen on jäänyt -30 celsiusasteen paikkeille. Suurin osa ihmisistä on muuttanut asumaan maan alle, luolastoon, Maasydämeen. Pieni osa, Sonja Markova Maru mukaan lukien, sinnittelee maan päällä Valkoisessa kaupungissa. Muutto luoliin kauhistuttaa häntä, sillä hän toivoo vielä joskus näkevänsä auringon.
Sonjan isä oli kuuluisa taiteilija ja hän saa selville, missä tämän kuuluisaa viimeinen teos on. Hän hieroo sillä kauppoja rikkaan Thean sekä Ishin kanssa, jonka apua hän tarvitsee päästäkseen taideteoksen luo.
Pakkanen kuitenkin jäädyttää Sonjan asuinkeskuksen Hampaan ja samalla hänelle sattuu onnettomuus, joka uhkaa pilata kaiken. Lopulta Sonjan ympärille kerääntyy ryhmä ja he päättävät ryhtyä uhkarohkeaan ja hengenvaaralliseen tehtävään...
"Yritin joskus selittää Piille, mikä Maasydämessä minua niin pelottaa ja ahdistaa. Ettei hankalinta suinkaan ole se, mikä täällä on vierasta - maan haju, kirkasvalolamput, jotka taitavasti mutta kuitenkin täysin riittämättömästi jäljittelevät auringonvaloa, tunne siitä, että taivas on kadonnut maailmasta. Ei. Vaikeinta ovat asiat, jotka ovat samanlaisia, mutta eivät sitten kuitenkaan. "
Mielipide:
Nupponen on onnistunut luomaan todella kiehtovan ja pelottavan kuvan tulevaisuudesta. Jäätynyt maailma, jota kontrolloi maanalainen kaupunki erikoisine sääntöineen. Synnyttämättömien naisten täytyy yrittää löytää kumppani ja lisääntyä, pinnalla asuvat yritetään pakottaa luoliin asumaan, terveystarkastukset... Jäätävää...
Tarina lähti hieman hitaasti käyntiin ja minulla kesti pitkään päästä jyvälle ympäristöstä (mikä osa oli maan alla ja mikä pinnalla, enkä ole ihan varma vieläkään, millainen paikka Reuna oli). Kirjan henkilöt olivat kuitenkin monipuolisia ja mielenkiintoisia. Minua jäi kuitenkin häiritsemään, kuinka helposti Sonja lopulta tottui maanalaiseen elämään, vaikka vastusti ja pelkäsi sitä aluksi niin kamalasti.
Ihmissuhteita (parisuhteet, ystävyyssuhteet, intiimit suhteet) oli kuvattu hienosti ja mielenkiintoisesti. Vaikka kauppaa käytiin paljon ja kaikesta, ja toisista yritettiin hyötyä, pidin paljon tarinan ystävyyssuhteista. Pyyteetöntä auttamista ja tukemista voi siis löytyä, vaikka maailma olisi tuhon partaalla.
Tarina alkoi käydä todella mielenkiintoiseksi ja jännittäväksi, kun se yhtäkkiä loppui. Toivon todella, että tämä olisi jonkin sarjan avausosa (vaikken siitä mitään tietoa löytänytkään?), sillä haluan tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Jos jatkoa ei ole tulossa, olen hyvin pettynyt. Ei yksittäistä kirjaa voi jättää noin mielenkiintoiseen kohtaan!
4/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti