Tammi 2000
Sivuja 268
Kirjasto
"Alan hätääntyä. Martesin kasvot keinahtelevat neljän oluttuopin tuoman keveän usvan takana. Hänen kätensä on pöydällä lähellä omaani, näen kädenselän tumman karvoituksen, seksikkäät luiset sorminivelet ja hieman kohollaan olevat suonet. Käteni liikahtaa kohti Martesin kättä, ja aivan kuin ne olisi kytketty toisiinsa pöydän alla kulkevalla kuminauhalla, hänen kätensä vetäytyy salamana kauemmas. Kuin rapu koloonsa."
Lyhyesti:
Valokuvaaja Mikael löytää kerrostalonsa piharoskiksien luota peikon poikasen. Hän vie sen kotiinsa, tuon oudon ja vaarallisen villipedon, joka on samalla kauneinta mitä hän on koskaan nähnyt. Peikko ei voi hyvin, se ei syö mitään (ja mitä ihmettä peikot edes syövät?) eikä liiku paikoiltaan. Mikael tutkii nettiä ja kirjoja ja soittaa jopa tutulle eläinlääkärille, jonka kanssa hänellä on ollut jonkinlainen suhde.
Suoraan hän ei voi kuitenkaan kenellekään löydöstään kertoa, sillä olisi laitonta pitää peikkoa kerrostalossa. Toiseksi, hän ei edes halua. Se on hänen kaunis salaisuutensa. Hän saa peikon kuntoon ja heidän välilleen kehittyy tiivis suhde. Peikko osoittautuu yllättävän viisaaksi. Mutta lopulta, voiko Mikael vangita palan luontoa vai käykö lopulta päinvastoin?
"Konetta naputellessani vilkuilen vähän väliä kohti makuuhuonetta. Humalassa se oli niin helkkarin hyvä idea, tuoda liikuttava hylätty villieläimen pentu kämpille. Eläin, joka voi kasvaa kaksimetriseksi. Mutta edelleen, selvinkin päin, elukassa on jotain täydellisen vangitsevaa."
Mielipide:
Ennen päivänlaskua ei voi oli teos, johon suhtauduin toisaalta ennakkoluuloisesti, mutta toisaalta hyvin uteliaasti. Mitä voi saada aikaan aikuisten fantasiakirja, jossa on peikkoja?
Tämä oli oikeastaan aika koukuttava ja informatiivinen kirja. Tämän luettuani voisin melkein kuvitella, että peikkoja on sittenkin olemassa.
Tarina kulki sujuvasti lyhyin luvuin eri kertojien näkökulmissa. Välissä oli myös otteita muista kirjoista (mm. Pessi ja Illusia, Kalevala jne.) sekä "tietokirjapätkiä" ja tutkimuksia peikoista ja niiden elinolosuhteista sekä peikkohavainnoista. Päähenkilö oli Mikael, jota kutsuttiin Enkeliksi tämän ulkonäön vuoksi. Mikaelilla oli kirjan aikana erilaisia suhteita eri miehiin ja tarinaa kerrottiin välillä myös näiden miesten näkökulmasta. Yksi siivuhahmo oli Palomita niminen nainen, joka oli naapurin kaltoinkohdeltu postimyyntimorsian ja joka auttoi Mikaelia peikon kanssa.
Niin omituinen kuin peikon ja Mikaelin suhde lopulta olikin, en kokenut sitä häiritseväksi. En kyllä kokenut sitä mitenkään maagisenakaan, kuten takakannessa hieman vihjataan. Kirjan loppupuolella alkoi jo tapahtua hurjia ja odotin jännityksellä kuinka tässä käy. Olin kuitenkin hieman pettynyt loppuun ja oli se aika omituinenkin. Mutta toisaalta, mitä muutakaan peikkosadulta voi odottaa?
Kaiken kaikkiaan kuitenkin viihdyttävä, erilainen ja nopealukuinen kirja.
3/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti