Sivumäärä 380
Lyhyesti omin sanoin:
Vanha Alide Truu löytää pihaltaan tajuttoman, parikymppisen Zaran. Kun Zara palaa tajuihinsa, tämä kertoo pakenevansa väkivaltaista miestään ja pyytää Aliidelta apua. Aliidelle selviää, että he ovat sukua ja sen myötä vanhat muistot palaavat Aliiden mieleen; traaginen rakkaus sisarensa mieheen, avioliitto toisen miehen kanssa, valinnat, jotka vaikuttivat koko Aliiden lähipiiriin..
Zarakin on joutunut tekemään epätoivoisia ratkaisuja, ja vaikka aika on toinen, vaino on vain muuttanut muotoaan.
"Aliide. Aliide Truu. Zaran kädet irtosivat penkin laidasta. Aliide Truu oli elossa ja seisoi hänen edessään. Aliide Truu asui tässä talossa. Tilanne tuntui yhtä vieraalta, kuin kieli hänen suussaan. Zara muisti hämärästi, miten oli onnistunut löytämään oikean tien ja oikean tien hopeapajut, mutta ei sitä, oliko ylipäänsä käsittänyt onnistuneensa oikean talon löytämisessä, oliko seissyt yöllä ulko-oven edessä tietämättä mitä tehdä, oliko ajatellut odottaa aamua, jotta talossa ei pelästyttäisi yöllistä vierasta, oliko edes miettinyt oveen koputtamista, oliko miettinyt mitään."
Mielipide:
Ihan mielenkiintoinen kirja, Aliiden menneisyys oli todella.. värikäs, jos näin voi sanoa. Mielenkiintoinen henkilö. Kuitenkin minä en ehkä ihan tajunnut kirjan hienoutta. Minä pidän enemmän kirjoista, jotka herättävät tunteita ja saavat mahdollisesti haukkomaan henkeään, mutta ei tämä. Tämä ei saanut mitään sellaista aikaan. Mutta minä en osaakaan arvioida kirjaa muuten kuin omien kokemuksieni perusteella. Voin kuitenkin suositella, että kaikkien kannattaa lukea tämä, jos haluaa lukea jotakin suomalaisen kirjoittamaa :)
Tähtiä annan kolme
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti