Sivumäärä 432
Lyhyesti:
Kolme vuotta sitten tohtori David Hunter muutti Lontoosta pieneen maalaiskylään Manhamiin. Hän halusi jättää taakseen entisen elämänsä ja surunsa. Hän toimii yleislääkärinä, vaikka hän on oikeuslääketieteen huippuasiantuntija, oikeusantropologi.
Kun metsästä löytyy ruumis, rikostutkintaa johtava komisario painostaa Davidia käyttämään osaamistaan hyväksi ja auttamaan rikoksen ratkaisussa. David yrittää pysyä kaukana tutkimuksista, mutta kun toinen nainen katoaa ja syyttävä sormi osoittaa myös Davidia, hän päättää auttaa.
"Rikostekniseltä kannalta kärpäset eivät ole vain välttämätön paha, vaan täysin korvaamattomia apulaisia. Minä vihaan niitä. En siksi, että pitäisin niitä inhottavina tai ärsyttävinä, vaikka en olekaan yhtään sen immuunimpi sellaisille tuntemuksille kuin kukaan muukaan. Enkä edes siksi, että ne muistuttavat fyysisen elämän saavuttaneen ääripisteensä. Vihaan niiden ääntä."
Mielipide:
Siitä onkin pitkä aika, kun olen viimeksi lukenut rikosromaaneja. Ja pitkästä aika tämä oli hyvä kirja! Jos tämän kaltaisia kirjoja lukee paljon, ne alkavat liikaa muistuttaa toisiaan, onhan niissä perusjuoni usein se sama. Mutta jos näitä lukee harvemmin, ne ovat jännittäviä, koukuttavia ja joskus jopa vähän pelottavia. Kuoleman anatomia oli tosiaankin jännittävä, ja minua kiinnostaa aina, jos kirjoihin on laitettu paljon faktaa rikosten/murhien selvittelystä. Ja tässä sitä oli ainakin jonkin verran. Pienet totuudenmukaiset yksityiskohdat lisäävät aina mielenkiintoa.
Juoni oli hyvä myös Davidin henkilökohtaisen elämän kannalta, ei pelkästään murhien ohelta. Ja kaikenlisäksi yllättävä loppu oli loistava. Tähtiä annan neljä:
****
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti