Rajalla - Ally Condie

Alkuperäisteos 2011 Crossed
Sivumäärä 339



Lyhyesti:

Toinen osa tulevaisuuden yhteiskuntaan sijoittuvasta sarjasta, jatkoa kirjalle Tarkoitettu.
Ensimmäisessä osassa Cassia on saanut parinvalinnassa parikseen parhaan ystävänsä Xanderin, mutta tutustuttuaan Kyhyn, poikkeavaan nuoreen, hän alkaa kyseenalaistaa yhteiskunnan toimintaa.
Rajalla- kirjassa Cassia järjestää itsensä työleirille ulkoprovinsseihin ja toivoo löytävänsä sieltä Kyn (Ky vietiin pois Tarkoitettu- kirjan lopussa).
Cassia pakenee leiriltä ja yrittää etsiä Louhikosta muita paenneita, sekä löytää Kansannousun, kapinallisten ryhmän. Löytääkö Cassia etsimänsä?

"Aika loppui, viranomainen ilmoittaa. Upseeri katsoo minuun päin. - Hyvästi, sanon Xanderille, ja ääneni pettää. 
- Älä luulekaan, hän sanoo, ja sitten hän kumartuu ja suutelee minua samalla tavalla kuin minä aikaisemmin häntä, aivan suupieleen. Jos jompikumpi meistä liikahtaisi vähän, kaikki muuttuisi."

Mielipide:

Tarina jatkuu, tällä kertaa erilaisessa ympäristössä. Hahmot ja tapahtumat pysyvät suht hillittyinä, mitään suuria juonenkäänteitä ei tapahtunut. Kirja jätti vielä paljon kysymyksiä ilman vastauksia, joten ilman muuta minun on luettava tämän trilogian viimeinenkin osa, Perillä, kunhan saan sen käsiini.
Todella helppo ja nopealukuinen tämäkin (luin tämän tänään alusta loppuun), sopii hyvin, kun lukuinto ja aika ovat vähissä.
Aikuiseen makuun liian lapsellinen, mutta tällaisille lapsenmielisille, dystopisista tarinoista pitäville oikein mukavaa ajanvietettä.
Neljä tähteä:
****

Musta tuli - C.J Sansom

Alkuperäisteos Dark Fire
Sivumäärä 590



Lyhyesti:

Matthew Shardlake, kyttyräselkäinen asianajaja, joutuu tarjoamaan palveluitaan lordi Cromwellille. Shardlake haluaisi auttaa murhasta syytettyä tyttöä, jonka uskoo olevan viaton. Cromwell lupaa tytölle lisäaikaa, jos Shardlake auttaa häntä etsimään salaperäistä "Mustaa tulta", Bysantin salaista asetta, jonka luullaan kadonneen. Shardlake ja hänen apurinsa Barak joutuvat vaaroihin etsiessään tulta ja reseptiä siihen.

Mielipide:

Pidin Luostarin varjot- kirjasta (joka on siis Matthew Shardlakesta kertova ensimmäinen kirja) ja halusin lukea lisää. Tämä tiiliskivi oli kyllä hyvä, mutta luin sen todella lyhyissä pätkissä (siksipä minulla menikin tämän kanssa niin kauan) ja tarina ehkä kärsi kehnosta lukutahdistani; kesti aina hetken ennen kuin pääsin taas juoneen mukaan, sillä juonenkäänteitä ja henkilöitä oli suht paljon.
Ihan yhtä paljon en tästä kakkososasta innostunut kuin ensimmäisestä, mutta ei tämäkään huono ollut.
Tähtiä neljä:
****

Varjojen kaupungit: Luukaupunki - elokuva

Tästä pääset kirjasarjan kolmen ekan osan arviointiin ja tästä nelososan arviointiin. Viitonen on minulta vielä lukematta ja kuudetta osaa ei ole suomennettu.


Eli lyhyesti: (sisältää juonipaljastuksia!)

Päähenkilö on nuori Clary, joka on juhlimassa ystävänsä Simonin kanssa. Clary näkee ja piirtää outoja asioita, joita muut eivät näe. Sitten hänen äitinsä kaapataan ja Clary tapaa Jacen, varjometsästäjän, joka auttaa Clarya etsimään äitiään ja tutustumaan omaan todelliseen menneisyyteensä muistisulun alettua poistua.
Clary kohtaa urheasti demoneita, vampyyreitä sekä itse pääpahiksen, Valentinen, joka haluaa saada käsiinsä Muutosten maljan, jonka avulla voi luoda uusia Varjometsästäjiä.
Elokuvan nimi, Luukaupunki, tulee siitä, kun Clary viedään hiljaisten veljien luo Luukaupunkiin, jonne on haudattu kaikki kuolleet Varjometsästäjät. Hiljaiset veljet auttavat Clarya saamaan muistiaan takaisin. (Claryn äiti poisti Claryn muistia, koska hän yritti suojella tytärtään).

Ja arviointia:

Olin positiivisesti yllättynyt. Olin ystävälleni sanonut, että hänen ei kannata tätä katsoa, sillä hän ei piittaa vampyyreistä ym. yliluonnollisista otuksista. Mutta ehkä tätä voisi suositella niillekkin, jotka eivät niin niistä piittaakkaan,
Minä pidin tästä todella paljon. Siitä on jo aikaa, kun olen sarjan kirjat lukenut, mutta pysyin hyvin kärryillä elokuvan tapahtumista. Luultavasti elokuvassa on muutamia juttuja, joita ei heti hoksaa jos ei ole kirjoja lukenut. Yksi ero kirjan ja leffan välillä jäi heti mieleeni: Simonia ei muutettu rotaksi! :D Toki joitakin kohtauksia oli jätetty pois ja muokattu, mutta en muista kirjaa niin tarkasti, että osaisin nyt äkkiseltään sanoa niitä, mutta sellaisia etäisiä muistikuvia tuli, että "kirjassa se ei mennyt ihan näin".
Näyttelijät ja elokuvan hahmot... Ensin ajattelin, kun näin kuvia elokuvasta, että näyttelijät eivät sovi rooleihinsa. Jace on liian "pehmeän" näköinen :D(tarkoitan, että ulkonäöstä puuttui se tietty kovuus ja ylimielisyys minkä olin luonut mielessäni Jacelle). Simonin näyttelijälle jostain syystä naurahdin ja Clary ei vain näyttänyt Claryltä. Mutta kun elokuva alkoi, näyttelijät sopivat rooleihinsa oikein hyvin.
Elokuvasta hahmojen tietyt luonteenpiirteet/ajatukset eivät välittyneet samalla tavalla kuin kirjasta. Clary oli loistava, rohkea, flirttaileva sankaritar, joksi en häntä kyllä kirjassa mieltänyt. Muistaakseni hän oli hieman ujo, epävarma.. Jotain.
Ja Jacen ylimielisyys ei kyllä välittynyt lainkaan. Leffassa hän oli heti Claryn pauloissa ja mustasukkaisuuspurkaus Simonista nauratti, vaikka kirjassa oli ihan erilainen tunnelma tilanteessa. Alec oli ok, Isabellen olin kuvitellut vielä loistokkaamman näköiseksi ja ehkä jotenkin sähäkämmäksi.
Mutta elokuvaan ei vain saa kaikkea sitä, mitä kirjoissa on.
Kirja voitti, mutta leffakin oli loistava.
Tähtiä neljä:
****

Elokuussa luetut:

Elokuu oli lukukuukautena sekä hyvä että pettymyskin. Luin vain kolme kirjaa, mutta luin monipuolisesti eri genreistä. 1/3 kotimaista ja 2/3 naiskirjailijan kirjoittamaa kirjaa. Kotimainen kirjallisuus on minulle aika harvinaista, dekkarit normaaleja ja hyvää scifiäkin on ehkä hankala löytää.. Eli hyvää ja huonoa löytyy :) Huolettaa vain, etten taida päästä vuoden lukutavoitteeseeni tällä vauhdilla... Ellei sitten joululomalla tapahdu jotain suurta lukubuumia tai maratonia, mikä pelastaisi tilanteen :)

Kiduttajan varjo - Gene Wolfe
Mustat kalat - Eeva Tenhunen
Pahaa pelkäämättä - Inger Frimansson

Mutta, en osaa ollenkaan sanoa mitä syyskuu tuo tullessaan.. Voi olla, että suht samalla tahdilla mennään, mutta voi myös olla että tilanne hieman paranee (ainakin hetkellisesti, sillä poikaystäväni lähtee viikoksi tai kahdeksi toiselle paikkakunnalle töihin ja silloin minulla on aikaa oikeasti taas lukea:).
Mutta en lupaile mitään, katsotaan kuinka käy :)

Kiduttajan varjo - Gene Wolfe

Alkuperäisteos 1980 the shadow of the torturer
Sivumäärä 389



Lyhyesti:

Kiduttajan varjo aloittaa neliosaisen Uuden auringon kirja- sarjan, joista kaksi ensimmäistä on suomennettu (Kiduttajan varjo, Sovinnontekijän kynsi, the sword of the lictor ja the citaled of the autarch.)
Kiduttajien oppipoika Severian tekee virheen, rakastuu uhriinsa ja auttaa tätä. Kuolemanrangaistuksen sijaan hänet lähetetään syrjäseudulle pyöveliksi. Matka ei ole helppo.. Hän mm. tapaa juonittelevat kaksoset, pienen näytelmäseurueen ja joutuu kaksintaisteluun.

"Hän oli suuri ja mahtava chatelaine, ja minä taas jotain orjaakin alhaisempaa (ainakin tavallisten ihmisten silmissä, niiden jotka eivät ymmärrä kiltamme toimintaa). Ja kuitenkin, kun aika oli kulunut loppuun ja kun Drotte kolkutti kumajavaa ovea, minä olin se, joka nousi ja lähti sellistä ja oli kohta kavunnut raikkaaseen ilmaan, ja Thecla oli se, joka jäi kuuntelemaan toisten vaikerrusta ja kirkuntaa"

Mielipide:

Positiivinen yllätys! Nappasin tämän kirjan kirjastosta ilman suurempia pohdintoja (luin takakannen pikapikaa ja kaappasin kirjan kainalooni) ja ajattelin lukevani tämän jos ehdin. Aloitin kirjan hieman väsyneenä, joten alku ei vaikuttanut luoaavalta (enkä meinannut pysyä kärryillä), mutta viimeiset 200 sivua luin melkein yhteenputkeen ja tykkäsin kovasti.
Severian jäi minulle jollain tapaa aikaa etäiseksi, en saanut oikein minkäänlaista mielikuvaa hänestä. Loppua kohden ehkä jonkin verran, mutta alussa ei mitään.
Ympäristö mielenkiintoinen, hyvin erilainen.
Kyllä, tähtiä neljä:
****

Mustat kalat - Eeva Tenhunen

Sivumäärä 422



Lyhyesti:

Olavinlinnassa tungeksii monenmaalaisia turisteja ja opiskelijat paimentavat laumaa. Paikalla on Liisa ystävineen ja kepeään kesäkuvaan mahtuu mukaan romantiikkaa ja mustasukkaisuutta, mutta myös murhia..

"Kuitenkin minusta tuntui, että he tavallaan nauttivat tilanteesta, että heistä oli jännittävää ja sensaatiomaista olla tapahtumien keskipisteessä - eikä kukaan heistä ajatellut Inkeriä, joka vielä eilen oli ollut lämmin ja elävä ja pannut papiljotteja hiuksiin ja pukeutunut grafiitinharmaaseensa mennäkseen tapaamaan jotakuta, jonka silmissä hän halusi olla tyylikäs"

Mielipide:

Ihan mielenkiintoinen, pitkästä aikaa kotimainen kirja. Kotimaisia dekkareita ei kyllä ole tullut paljoa luettua.. Noh, juoni oli ihan hyvä ja ympäristö ainakin mielenkiintoinen. Murhaajan pystyi päättelemään itse ja arvasinkin sen aika alussa jo. Henkilöt eivät mielestäni olleet kovin moniulotteisia, eikä heihin oikein päässyt tutustumaan.
Mutta luettava, Tähtiä kolme:
***

Pahaa pelkäämättä - Inger Frimansson

Alkuperäisteos 1997 Fruktar jag intet ont
Sivuja 265



Lyhyesti:

Monika on teini-ikäinen, joka on menettänyt parhaan ystävänsä. Arki käy raskaaksi ja Monika karkaa kotoa. Hän tapaa Josefin, aikuisen, ystävällisen miehen, joka on valmis auttamaan ja tarjoamaan hänelle majapaikan. Hyväuskoinen Monika ei voi arvatakaan, millaiseen painajaiseen on joutunut..

"-Miksi he ovat sellaisia? Miksi jotkut ihmiset ovat sellaisia, eihän heiltä puuttunut mitään.
-Olen joskus miettinyt samaa. Ehkä jotkut eivät vain siedä onnellisuutta, eivät anna itsensä olla onnellisia ja haluavat sen vuoksi rangaista itseään.
Monika risti kätensä lujasti yhteen. 
- En ole koskaan aiemmin puhunut Barbara Annista näin, Monika kuiskasi"

Mielipide:

Kauhistuttava tarina. Inger Frimansson on kyllä onnistunut hienosti kuvaamaan sekä Monikaa että Josefia. Tämän kaltaisia kirjoja en olekaan ennen lukenut, joten tämä kyllä yllätti positiivisesti (en oikein tiennyt mistä kirjassa oli kyse, ennen kuin aloin sitä lukemaan).
Tällaisia voisin kyllä lukea lisääkin, samoin kuin Frimanssonin muutakin tuotantoa.
Tähtiä neljä:
****