Sivumäärä 394
Lyhyesti:
Nuorelle Hajnalle elämä käy liian raskaaksi ja juostuaan päin näyteikkunaa, hän päätyy mielisairaalan suljetulle osastolle. Fyysiset haavat paranevat ajan myötä, mutta mieltä on vaikeampi parantaa. Itsemurha pyörii mielessä, hän lopettaa syömisen, eikä kukaan huomaa.
Pikkuhiljaa Hajna kuitenkin tutustuu osaston muihin potilaisiin, henkilökuntaan ja tarinoihin.
"Istuin ja katselin heitä. Siinä oli kummallinen seurue kaikenlaisia ihmisiä. Useimmat näyttivät olevat omissa maailmoissaan, he näkivät vain pöydän ja ruoan ja tuolin ja ohjasivat askelensa jäykästi niiden suuntaan. Jotkut eivät koskaan päässeet paikalleen, he kulkivat edestakaisin pöydän vieressä, tuijottivat ruokaa, pitelivät päätään, tuijottivat ruokaa. Jotkut olivat ottaneet annoksensa ja istuutuneet muualle. Jotkut jäivät seisomaan ovensuuhun ja tuijottivat pelokkaana huoneeseen. Niin, siinä oli kaikenlaisia ihmisiä.
Mielipide:
Pidin tästä todella paljon. En tiedä, kuinka paljon tästä voi ottaa tosissaan, kuinka moni asia olisi lähellekään realistista, mutta pidin tästä silti. Uskomattoman mielenkiintoisia hahmoja, tapahtumia. Hyvinkin surullinen, mutta toisaalta myös positiivinen kirja. Lupaustensa mukaisesti ajatuksia herättävä ja ehdottomasti jokaisen luettava :) Tähtiä neljä:
****
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti