sivumäärä 115
Lyhyesti:
Kadulta löytyy tyttö tyhjä ämpäri kädessään. Hän ei osaa kertoa muuta, kuin että hän on 14-vuotias. Hän ei tiedä nimeään, ei osoitettaan, ei mitään. Tyttö sijoitetaan lastenkotiin, jossa kukaan ei oikein saa hänestä otetta. Todellisuudessa tyttö on fiksu, mutta käyttäytyy siten, ettei häntä edes huomattaisi. Lopulta hän kuitenkin löytää paikkansa muiden joukosta.
"Näin on osoittautunut - tyttö on käytettävissä. Tästä alkaen tyttö kokee rintamien liikkuvan, jonkinlaisen kollektiivisen tuulen kääntymisen, jonka syy pysyy häneltä piilossa. Tunne on miellyttävä. Hän yrittää vaistomaisesti tehdä kaiken kuten tuona päivänä, jona joku hänen luokkatovereistaan kuiskasi hänelle ensimmäisen kerran jotain. "
Mielipide:
Minulla ei ollut mitään odotuksia kirjan suhteen, enkä lukenut sitä ajalla, ajatuksella ja tunteella - mikä oli virhe. Kirjan teksti/kieli antoi vaikutelman helppolukuisuudesta, mitä tämä ei loppupeleissä ehkä ollutkaan. Paljon olisi luultavasti pitänyt pystyä lukemaan rivien välistä, mitä minä en pikaisella lukemisella ehtinyt tehdä.
Minulle jäi jotenkin olo, että kirjasta puuttui se lopullinen pointti - tai sitten en itse vain sitä sieltä löytänyt. Kiusaaminen, hyväksyntä, hylkääminen, joo. Mutta eikö muuta? Minulle jäi jotenkin keskeneräinen olo.
Ehkä joku, joka on lukenut tämän ajatuksella, voisi valottaa juonta minullekkin? :)
Tähtiä kaksi:
**
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti