Otava 2008
Suomentanut Pirkko Biström
Sivuja 558
"Ensin näkyy valkoista. Sitä lajia joka häikäisee silmät. Hyvin luultavasti jotkut teikäläisistä väittävät mielessään, ettei valkoinen oikeastaan ole edes väri, ynnä muuta väljähtänyttä hölynpölyä. Mutta minäpä kerron nyt, että kyllä se on. Valkoinen on kiistattomasti väri, enkä omasta puolestani usko, että haluat väitellä siitä kanssani. "
Lyhyesti:
Liesel ja hänen veljensä ovat matkalla kasvattiperheeseen. Veli ei kuitenkaan koskaan pääse perille ja Liesel näkee hänet unissaan joka yö. Häntä auttaa vain halu oppia lukemaan, lukemaan kirjaa jonka hän varasti lumesta matkan aikana.
Eletään toisen maailmansodan aikaa Saksassa. Kirjassa seurataan Lieselin elämää köyhässä kasvattiperheessä. Hänen päivänsä täyttyvät uuden isän harmonikan soitosta, jalkapallopeleistä naapurin Rudyn kanssa, pyykkien kuljettamisesta, kirjojen varastamisesta sekä juutalaismiehen piilottelusta. Yöt kuluvat kirjainten, sanojen ja kirjojen parissa.
"Himmelstrasse 33:ea kohti oli todella tulossa jotain hyvin suurta, vaikka Liesel ei vielä sitä tiennytkään. Vääristääkseni ihmisten liiaksi käyämää sanontaa tytöllä oli kiireellisempiä rautoja tulessa:
Hän oli varastanut kirjan.
Hänet oli nähty.
Kirjavaras reagoi. Asiaankuuluvasti. "
Mielipide:
Kirjavaras oli instagramissa Vaajakosken kirjaston lukupiirikirja.
Tarina alkoi hieman hitaasti. Kirjan toisena kertojana toimi Kuolema ja väliin oli laitettu tummennetulla tekstillä huomautuksia ja selityksiä, jotka ainakin alussa hieman keskeyttivät lukemista. Loppua kohden nämä vähenivät ja ne sulautuivat paremmin tarinaan. Kuolema oli mielenkiintoinen kertoja ja hänet kuvattiin melko inhimillisenä; hän teki vain työtä, joka oli hänelle annettu.
Toinen kertoja oli 9- vuotias Liesel (joka ehti kirjassa varttua 14- vuoden ikään), kirjavaras.
Lieselin näkökulmastakaan kerrottuna tarina ei ollut liian naiivi tai lapsellinen, vaan hyvin maanläheinen. Vaikka elettiin pahinta natsi- Saksan aikaa, toista maailmansotaa, oli tarina kerrottu arjen kautta.
Alku tosiaan oli hieman tylsähkö, odotin kovasti milloin alkaisi tapahtua. Lopussa tarina oli hyvin koskettava, surullinen, mutta toisaalta onnellinen.
Kirjasta on tehty myös elokuva, haluaisin nähdä sen jossain vaiheessa.
3/5
Tämä on yksi lempikirjoistani. Tosin lukemisesta alkaa jo olla niin kauan etten aivan kaikkea enää muista, mutta sen muistan, että tämä oli ihana ja koskettava. :)
VastaaPoista