sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Narnian viimeinen taistelu - C.S. Lewis

Alkuperäisteos 1956 the last battle
Sivumäärä 115



Lyhyesti omin sanoin:

Narniassa aikaa on kulunut ja maata hallitsee kuningas Tirian. Pian hänen korviinsa kantautuu huhu, että itse Aslan olisi saapunut Narniaan. Kuningasta varoitellaan uskomasta moiseen, ja kuningas onkin epäilevällä kannalla; ei kai Aslan oikeasti antaisi kaadattaa puhuvia puita ja orjuuttaa puhuvia eläimiä?
Pian käy ilmi, että kyseessä on juoni,  jonka laittoi alulle Metku apina. Valitettavasti homma alkaa karata käsistä Kalomerilaisten tullessa mukaan kuvioihin. Eikä jumalia kannattaisi kutsua suotta, siitä ei hyvää seuraa.
Kuninkaan avuksi saapuvat tietenkin vanhat tutut toisesta maailmasta!

"Ennen pitkää he saattoivat kuulla puuhun paukkuvien kirveiden  ryskettä, vaikka mitään ei vielä näkynyt, koska maa nousi jyrkästi heidän edessään. Jyrkänteen harjalle noustuaan he näkivät suoraan Lyhtykorpeen. Ja kuninkaan kasvot valahtivat kalpeiksi, kun hän katsoi tätä näkyä. Aivan tuon muinaisen metsän keskelle - metsän jossa kultaiset ja hopeiset puut kerran olivat kasvaneet ja jonne kerran muuan meidän maailmamme lapsi oli istuttanut suojeluspuun - oli jo ehditty aukaista leveä vana."

Mielipide:

Ihan hyvä ja jännittävä. Pakko kuitenkin sanoa, että kaikki nämä Narnia kirjat eivät olleet yhtä hyviä, kuin olin toivonut niiden olevan. Toistan itseäni, kun sanon, että kirjat ovat lyhyitä ja melko pinnallisia (juu juu, ne ovat nuorten kirjoja..), mutta silti. Olen minä lukenut sellaisiakin nuorten kirjoja, joissa on ollut sitä jotain! Tämä kirja oli kuitenkin ihan hyvä lopetus sarjalle ja onnellinen loppuhan on aina ihan jees. Tähtiä kolme
***

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti