Sivumäärä 136
Lyhyesti omin sanoin:
Viime kirjasta tuttu Eustace pääsee Narniaan koulukiusatun Jillin kanssa. He saavat itse Aslanilta tehtävän; heidän täytyy löytää Kaspianin poika, kadonnut prinssi Rilian. Aslan antaa Jillille ohjeet ja vannottaa tätä muistamaan ne, sillä niiden avulla he löytäisivät prinssin.
Mukaan etsintäretkelleen he saavat Rapanhapakon, suistokaisen, joka vaikuttaa hyvin negatiiviselta ja pelokkaalta, mutta osoittautuukin yllättävän rohkeaksi.
Matkallaan lapset kohtaavat vihreäviittaisen naisen, jättiläisiä sekä maanalaisia asukkeja. Ja mikäs tuo hopeinen tuoli mahtaa olla?
"Mars matkaan" vartija sanoi ja he lähtivät marssimaan. Kolea valo oli peräisin isosta pallosta, jota maahisten suurin kantoi pitkän salon nenässä kulkueen edellä. Lyhdyn kolkkojen säteiden valossa saattoi nähdä, että oltiin luonnin muovaamassa luolassa; seinämät ja katto olivat kuhmuraiset ja mutkaiset ja leikkautuivat tuhansiksi kummitusmuodostelmiksi, ja kivinen katto vietti kaikenmatkaa alaspäin. Jillistä tämä oli vielä kurjemapaa kuin toisista, sillä hän vihasi pimeitä, maanalaisia paikkoja. "
Mielipide:
Hmm hmm, mitäs minä sanoisin.. Muihin kirjoihin verrattuna en pitänyt tästä yhtä paljon. Pidin enemmän neljästä sisaruksesta, kuin Eustacesta ja Jillistä.Seikkailuna tämäkin oli oikein jännittävä ja tästäkin saisi kyllä hyvän elokuvan. Hopeinen tuoli oli loppujen lopuksi aika lyhyen aikaa mukana tarinassa, heti kun sain tietää mikä se oli, se tuhottiin.
En osaa sanoa muuta, ei hyvä, muttei huonokaan. Kolme tähteä:
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti