tiistai 13. huhtikuuta 2021

Treblinkan viimeinen juutalainen - Chil Rajchman


 Minerva kustannus 2011 (äänikirja 2020)
Suomentanut Marita Vihervuori
Sivumäärä n. 160
Storytel äänikirja
Kesto 3h 13min
Lukija Jarkko Pajunen


Treblinka oli yksi kolmesta Puolaan perustetuista, operaatio Reinhardiin kuuluvista tuhoamisleireistä, joiden tarkoituksena oli yksinomaan murhata juutalaisia systemaattisesti. Kirjan kirjoittajan ei olisi kuulunut selvitä, sillä jokaisen Treblinkaan saapuvan oli tarkoitus kuolla. Kirjasta käy selkeästi ja raa'asti ilmi ihmisten julma kohtelu, pahoinpitelyt, murhaaminen kaasulla ja ampumalla, sekä ruumiiden hävitystyö. 
Rajchman onnistui pysyttelemään hengissä vaihtamalla työstä toiseen - hän leikkasi naisten hiuksia, repi hampaita kuolleiden suusta, kantoi hiekkaa ja soraa, sekä ruumiita. Rajchman osallistuu kapinaan elokuussa 1943 ja onnistuu pakenemaan. Hän piileskelee kuukausia, saa onnekseen apua hyviltä ihmisiltä pääsee Varsovaan ystävänsä luo turvaan. Hänestä pidetään huolta, kun hän romahtaa kaikesta kokemastaan ja näkemästään. Ja tässä ovat hänen muistiinpanonsa, jotka hän on kirjannut pakomatkallaan. 

Lyhyt, ytimekäs, karu kirja. 
Hirveästi tämä ei eronnut muista lukemistani holokaustiin liittyvistä kirjoista, paikka vain oli eri ja vankeihin kohdistuva väkivalta (ruoskinta) entistä julmempaa. Raakaa työtä, raakaa väkivaltaa, raakoja murhia. Silti ne kaikki ovat yhtä kauhistuttavia ja hurjia. Tässä ei vedottu tunteisiin, vaan kaikki oli kuvattu yksinkertaisesti ja suoraan - näin tehtiin, näin tapahtui, näin meitä kohdeltiin. Jaksan aina ihmetellä, mikä on saanut jotkut jaksamaan tuon kaiken läpi, mikä on saanut nuo ihmiset selviytymään. Moni luovutti kaiken tuon kauheuden keskellä, on siis onni että edes muutama on selviytynyt kertomaan kokemastaan muillekin. 
Ja on hyvä, että esiin nousee kertomuksia muistakin leireistä, kuin vain Auschwitzista, vaikka se niistä tunnetuin onkin. On hyvä muistaa, että tätä on tapahtunut monissa, monissa eri leireissä, eri kaupungeissa, eri maissa. 
Huh. 

2 kommenttia:

  1. Melko paljon olen lukenut holokaustikirjoja, mutta tätä kirjaa en ole huomannutkaan. Hyvä että näitä kirjoja on kirjoitettu, koska tapahtumat eivät saa koskaan unohtua. On ihme, että ihmiset jaksoivat ja on ihme, että ne jotka selvisivät jaksoivat vielä purkaa muistojaan.

    VastaaPoista
  2. Minäkin törmäsin tähän ihan sattumalta Storytelissä. Nyt on tullut paljon uusia holokausti aiheisia kirjoja (on Auschwitzin kirjastonhoitajaa ja sabotööriä jne), voi olla ettei niihin kaikkiin ehdi/jaksa kuitenkaan tutustua tarkemmin.

    VastaaPoista

Kolmen kuukauden katsaus

 Koontipostaus huhti-, touko- ja kesäkuulta.  Bloggaaminen on ollut tauolla perheen sairaustapauksen vuoksi. Instagramiin olen päivittänyt ...