Seitsemän sisarta- Lucinda Riley

Englanninkielinen alkuteos 2014 The Seven Sisters
Bazar 2017, suomentanut Hilkka Pekkanen
Sivuja 678

"Muistan aina, missä olin ja mitä tein, kun sain kuulla isäni kuolleen. Istuin vanhan koulutoverini Jennyn kaupunkitalon kauniissa puutarhassa Lontoossa Margaret Atwoodin Penelopeia avattuna mutta lukemattomana sylissämi ja nautin kesäkuisesta auringonpaisteesta sillä aikaa, kun Jenny oli hakemassa poikaansa lastentarhasta. "

Lyhyesti:

Maia D'Aliése on vanhin kuudesta sisaruksesta. Hän on vierailulla Lontoossa ystävänsä luona, kun hän saa kuulla adoptioisänsä menehtyneen. Hän palaa kotiinsa Atlantikseen, jonne saapuvat myös hänen siskonsakin. Miljonääri Papa Saltin kuolema surettaa ja järkyttää tyttöjä, etenkin kun hänet on jo haudattu kaikessa hiljaisuudessa kenellekään kertomatta. Maia ja muut adoptoidut tyttäret saavat kirjekuoret, jotka sisältävät vihjeen heidän alkuperästään.
Kirje ja muutama muu sattuma vievät Maian Rio de Janeiroon. Hän tapaa vanhuksen, joka todennäiköisesti on hänelle sukua mutta ei suostu kertomaan Maialle mitään. Avukseen Maia saa kirjailijan, jonka teoksen Maia on kääntänyt. Yhdessä he alkavat selvittää Maian tarinaa - ja tarina viekin heidät 1920- luvun Rioon sekä Pariisiin. Tarinan keskiössä on kuvankaunis Izabela, joka on isänsä tahdosta kihlautunut miehen kanssa jota ei rakasta.

"Jätin omani viimeiseksi, sillä minua melkein pelotti saada tietää, mitä siinä luki. Kun sain käännöstyön valmiiksi, vedin syvään henkeä ja luin koko lauseen kerralla. 
- Älä koskaan anna pelon päättää kohtalostasi. 
Nämä kuusi Papa Saltin sanaa osuivat naulan kantaan kuvauksessaan minusta ja luonteestani."

Mielipide:

Minäkin tartuin kirjaan, joka on jakanut hurjasti mielipiteitä. Toiset ovat rakastuneet sarjaan suuresti, toisen ovat ihmetelleet sen suosiota - minä kuulun jälkimmäisiin.
Toki kirjan idea on upea, kaunis ja salaperäinen. Hieman epämääräinen kuolema, mahdollisuus selvittää oma sukunsa, kaunis historiallinen tarina... Mutta totetus? Ennalta-arvattavaa viihdekirjallisuutta.
Kieli oli ihan kaunista, kevyttä ja helppoa. Eniten pidin Izabelan elämästä kertovista osuuksista, vaikkakin sieltä se ennalta-arvattavuus ponnahti esiin (jos kaunis nuori nainen, joka on kihlautunut vasten tahtoaan, lähtee matkalle Pariisiin, mitä luulette tapahtuvan? No rakastuvan tietysti... Ja mitä siitä seuraa? No arvaatte varmasti). Maia oli henkilönä ihan ok.. Elämän kolhima, varautunut nainen, joka on tottunut pitämään siskoistaan huolta.. Ei mitenkään hurjan mielenkiintoinen tyyppi, vaikka pieni paljastus hänestäkin lopussa tuli.
Sarjan aloitusosa jätti kuitenkin vielä paljon auki (Papa Saltin todellinen kohtalo, seitsemäs sisar sekä minua kiinnostaa Cecen ja Tähden välinen yhteys), joten voi olla että sopivan hetken tullen tartun seuraavaankin osaan. Nyt välissä täytyy kuitenkin lukea jotain muuta.
3/5

Nukkekaappi - Jessie Burton

Englanninkielinen alkuteos 2014 The Miniaturist

Otava 2016
Suomentanut Markku Päkkilä
Sivuja 430

"Nella Oortman nostaa uuden aviomiehensä kotitalon ovea koristavan delfiininmuotoisen kolkuttimen ja päästää sen putoamaan. Kolahdus nolottaa häntä. Kukaan ei tule avaamaan, vaikka häntä osataan odottaa. Tuloajasta on sovittu, kirjeitä kirjoitettu - äidin kirjeet niin kovin ohuelle paperille verrattuna Brandtin kalliiseen veliinipaperiin. Ei, Nella miettii, tämä ei ole säällinen tervetulotoivotus edes siihen nähden, miten mitättömäksi kuukauden takainen vihkiäisseremonia jäi..."

Lyhyesti:

Eletään vuotta 1686 Amsterdamissa. Petronella "Nella" Oortman saapuu uuteen kotiinsa, uuden aviomiehensä luo - paitsi että häntä vastassa ei olekaan hänen miehensä, vaan tämän nyrpeä ja synkkä sisko Marin sekä kaksi omalaatuista palvelijaa.
Kun kauppias Johannes Brandt lopulta saapuu, hänellä on mukanaan lahja; nukkekaappi, joka on heidän kotinsa kopio. Aluksi Nella pahastuu, eihän hän ole enää mikään lapsi joka kaipaisi leluja. Hän ottaisi vastaan mieluummin miehen huomion.
Lopulta hän kuitenkin päätyy tilaamaan nukkekaappiinsa esineitä ja saa samalla kaikkea mutta silti ei mitään - miniatyristi lähettää esineitä, joita ei ole tilattu ja ne näyttävät ennustavan tulevaa sekä paljastavan asioita, joita kenenkään ei pitäisi tietää.

"Ne ovat tunkeilua, jota Nella ei pysty pukemaan sanoiksi. Ne kertovat tarinaa, joka vaikuttaa Nellan omalta tarinalta, mutta hänellä ei ole valtaa vaikuttaa siihen. Se nainen punoo minun elämänlankaani, Nella miettii, mutta minä en näe mihin se johtaa."

Mielipide:

Kirja oli kaikinpuolin kiehtova - jo kaunis ja yksityiskohtainen kansikuva huutaa tarttumaan tähän teokseen. Helppo teksti vie keveästi eteenpäin, tarina kulkee sujuvasti paljastaen pikkuhiljaa lisää salaisuuksiaan.
Harmistukseksi kirja ja sen henkilöt jäävät kuitenkin hieman pintapuolisiksi. Salaperäisen miniatyristin henkilöllisyys ja tarina koukuttavat, mutta lopulta olo on vain hämmentynyt. Täh, enkö saanutkaan enempää? Menikö jotain ohi?
Muutama yllättävä käänne/paljastus teki kirjalle hyvää. Johanneksen salaisuus oli jotenkin arvattavissa, mutta sen lopullinen kohtalo oli hurja. Marin puolestaan olisi ansainnut tarinasta isommin roolin - alun ärsyttävyyden jälkeen hänestä kehittyi todella mielenkiintoinen ja moninainen hahmo, josta olisi halunnut tietää vieläkin enemmän. Nella taas jäi jotenkin pliisuksi, vaisuksi.
Kirjassa oli paljon hyvää, mutta siltä olisi odottanut paljon enemmän.
3/5

Heinäkuussa 2019 luetut:

Heinäkuussa luin 5 kirjaa. Niistä 3/5 oli kotimaisia ja 4/5 naiskirjailijoiden teoksia.
Heinäkuu oli tavallista hitaampi lukukuukausi. Tuli oltua paljon perheen kanssa, tehtyä pieniä reissuja, oltua vain. Ihan kivaa vaihtelua.
Suosikkini heinäkuussa oli Katri Alatalon Ikuisesti, siskoni.

Keskiarvo kirjoille oli 3,8

Haasteiden tilanteet:

Pohjoinen lukuhaaste: 18/25
Helmet 2019 lukuhaaste: 34/50
Merikirjahaaste: 3 luettua kirjaa

Ikuisesti, siskoni - Katri Alatalo 5/5
Kerrostalo - Hanna-Riikka Kuisma 3/5
Rumo Ylämaailmassa - Walter Moers 5/5
Kauniit kuollessaan - Belinda Bauer 4/5
Nousukkaat - L. Onerva 2/5

Elokuussa palaan hoitovapaan jälkeen töihin, joten lukutahti varmasti hidastuu keväästä. Toivon kuitenkin, ja kovasti yritän, lukea 3-5 kirjaa kuukaudessa. Olisi niin paljon kaikkea ihanaa luettavaa!
Tällä hetkellä kesken on Lucinda Rileyn Seitsemän sisarta sekä Jessie Burtonin Nukkekaappi. Niistä ainakin arvostelua elokuun aikana :)

Nousukkaita - L. Onerva

Pohjoinen lukuhaaste kohta 19: novellikokoelma
Helmet 2019 lukuhaaste 24: sokkona hyllystä valittu kirja (tytär nappasi tämän minulle)

Suomalaisen kirjallisuuden seura 2012 (ensimmäinen painos vuonna 1911).
10 novellia
Sivuja 144 (sis. esipuheen ja arviointeja)

"Ovikello soi kiivaasti monta kertaa. Pentti Korjus kuunteli sitä kiusaantuneesti. Hän katsahti kelloon ja painautui takaisin vuoteelleen. Oli jo puolipäivän aika ja Pentti oli maannut valveilla aikaisesta aamusta alkaen. Ei tehnyt mieli nousta, ei voinut nukkua. Hän ajatteli, ajatteli päänsä ympäri lukemattomaan kertaan, mutta ei keksinyt mitään pelastuksen mahdollisuutta."

Lyhyesti:

Nousukkaita sisältää 10 novellia, joissa kaikissa yhteistä on eksyneet sielut valheellisissa ympäristöissä. Ympäristössä, johon he eivät lopulta sovi ja tulevat onnettomiksi.
Novellit ovat:
Pentti Korjus
Raina
Marja Havu
Neljä ihmistä
Väsymystä
Naamiaiset
Satu
Kaija
Arvostelija
Veren ääni

"Tai he uskovat, että on olemassa jotakin ehdottomasti pahaa, joka on hyvän vastakohta. Ikäänkuin ei sama asia voisi olla sekä paha että hyvä, aivan olosuhteista riippuen. Ei koskaan pitäisi kysyä: mitä, vaan: miten? Mutta he näkevät maailman itsensä näköisenä ja silloin se on varmaan kovin ahdas. "

Mielipide:

Ei uponnut.
Ei kertakaikkiaan.
Niin puuduttavaa, jaarittelevaa, pohdiskelevaa.
Tekikö kirjan ikä sen? Vai se, että kyseessä oli monta novellia, jotka loppuivat ennen kuin ehtivät kunnolla alkaakaan? Vai olenko lukenut niin paljon tapahtumarikkaita ja jännittäviä teoksia, etten osaa arvostaa tällaista?
Toki L. Onerva osaa kuvata ihmisiä tarkasti ja nostaa hyviä pointteja esille. Vaikka ihmisten olo tarinoissa on kovin levoton ja masentunutkin, eivät tarinat itsessään ole masentavia.
Ehkä tyydyn toteamaan, että genre oli väärä. Yksinkertaisesti pidän vain enemmän kirjoista, joissa tapahtuu paljon.
2/5

Kauniit kuollessaan - Belinda Bauer

Englanninkielinen alkuteos The Beautiful Dead 2016
Karisto kustannus 2019
Suomentanut Annukka Kolehmainen
Sivuja 470
Arvostelukappale, kiitos!

"Layla Martinin kengät puristivat sietämättömästi. Hän oli ostanut ne torstaina, vaikka ne hiersivät pikkuvarpaita. Satakolmekymmentä puntaa. Kolmannes hänen viikkopalkastaan. Hän oli kävellyt niillä torstai-iltana ja jälleen perjantai-iltana tehdessään lämpimiä voileipiä iltapalaksi. Ja hän oli pannut ne töihin lauantaina, vaikka tiesi, ettei koko yhdeksännessä kerroksessa olisi ketään muuta - kuten ei luultavasti koko rakennuksessakaan...
... Ja nyt hän kuitenkin juoksi täsmälleen samoilla kengillä. Todennäköisesti henkensä edestä."

Lyhyesti:

Eve Singer on rikostoimittaja, jonka tehtävänä on ehtiä ensimmäisenä rikospaikalle kuvaamaan ja kertomaan raakalaismaisimmat yksityiskohdat ennen muita. Ilkeä ja suorasanainen pomo huohottaa niskaan ja Eve pelkää tulevansa korvatuksi jollain nuorella blondilla - media-ala on kovaa.. Kaiken lisäksi hän yrittää huolehtia muistisairaasta isästään, joka ei aina edes muista tytärtään..
Kun sitten Eve vahingossa törmää sarjamurhaajaan - tietämättään - hän luo heidän välilleen oudon siteen. Murhaaja tarjoaa Evelle mahdollisuutta ehtiä ensimmäisenä tuleville rikospaikoille, koska he haluavat samaa, molemmat saavat kiitoksensa ja huomionsa kuolemasta. Eve suostuu, muttei arvaakaan mitä hänen varalleen on suunniteltu..

"Eve ei kuitenkaan saanut sanaa suustaan. Äkkiä hän ei kerta kaikkiaan jaksanut. Jokainen elämänmuru tuntui hetkessä paenneen hänestä, ja syyllisyydentunne kuristi kurkkua. Hän pystyi vain osoittamaan oven toista puolta. Siellä, erektiohäiriöjulisteen päällä, oli halpa flaijeri. Samalla fontilla. Samalle paperille. Ne olivat samanlaiset..."

Mielipide:

Belinda Bauer osaa kirjoittaa viihdyttävästi - nämä kirjat eivät kyllästytä rikosteknisillä termeillä, eivät mässäile liialla raakuudella ja hahmot ovat todella samaistuttavia.
Luin vasta Belinda Bauerin Näkijän, josta pidin todella kovasti. Kauniit kuollessaan ei tunteikkuudessaan aivan yltänyt samalle tasolle, vaikka äärimmäisen hieno kirja olikin.
Pidän Bauerin kirjoista myös siksi, että aina joku henkilö on aiemmista kirjoista tuttu. Tässä kirjassa Eve sai turvakseen pienen naispoliisin, Emily Agudan, joka Näkijässä oli jumissa toisen poliisilaitoksen tiskin takana. Näkijässä puolestaan juttua tutkiva poliisi oli aiemmista kirjoista tuttu.
Tässä kirjassa pidin todella paljon Even isästä. Muistisairautta oli kuvattu hienosti, uuvuttavasti, mutta tavallaan myös hauskasti. Eritoten kirjan loppu sai minut naurahtamaan.
Muutenkin Bauer on kyllä loistava kuvaamaan erilaisia ihmisiä, niin hyviä kuin pahoja, tunteita ja tilanteita.
Kauniit kuollessaan ei ollut niin jännittävä, koukuttava ja yllättävä kuin aiemmat, mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen.
4/5

Rumo Ylämaailmassa - Walter Moers

Saksankielinen alkuteos 2003 Rumo& Die Wunder im Dunkel. Erstes Buch.
Otava 2005
Suomentanut Marja Kyrö
Sivuja 414

"Rumo oli hyvä taistelemaan. Mutta tarinan alussa hän ei osannut taistella pätkääkään, ei edes tiennyt olevansa wolperting ja vielä vähemmän, että hänestä tulisi kerran koko Zamonian suurin sankari. "


Lyhyesti:

Rumo, pieni wolperting (joka ei tiedä mikä on wolperting), elää tyytyväistä elämää erään kaukkangerperheen maatilalla. Yhtäkkiä hänet tempaistaan pois tutusta ja turvallisesta, kun paholaiskykloopit sullovat Rumon ystävineen säkkiin ja vievät heidät vaeltaville Paholaiskallioille.
Rumo kasvaa ja vahvistuu, sekä tapaa haikalamato Smeikin, joka opettaa hänet puhumaan ja taistelemaan - teoriassa.
Alkaa hurja seikkailu, joka johdattaa Rumon Wolpertingin kaupunkiin - sieltä hän löytää oman hopearihmansa, oman onnensa.
Mutta koska kyseessä on Zamonialainen satu, ei siinä voi olla onnellista loppua... Mikä on tuo hurja Alimaailma, josta hiljaa puhutaan, mutta ei oikeastaan tiedetä mitään?

"Smeik kertoi suunnitelmansa. Se oli ennenkuulumaton. Se oli aivan mieletön. Se kuulosti kammottavalta houreelta, verenhimoiselta kostounelta - eikä sillä ollut mitään mahdollisuutta toteutua. 
"Mitä sanot?" Smeik kysyi. 
"Yritetään pois" Rumo vastasi."

Mielipide:

Heinäkuussa vaivaa lukujumi sekä kesän kiireet - aikaa ja mielenkiintoa ei ole paljoa ollut.
Minun lukujumini selviävät aina hyvällä, tutulla kirjalla. Tässä tapauksessa siis Walter Moersin Pimeyden ihmeet osa 1 - Rumo ylämaailmassa.
Rakastan upputua Zamonian supermielikuvitukselliseen maailmaan, täysin uusien otusten ja ympäristöjen pariin.
Seikkailut ovat niin jännittäviä, hurjia, mielenkiintoisia ja hauskoja, että lumoudun joka kerta.
En pysty sanomaan Moersin teoksista mitään negatiivista, pidän niistä juuri tällaisina.
Jos siis pidät mielikuvituksellisista, satumaisista seikkailutykityksistä, lue tämä ja muut Moersin kirjat.
5/5

Kerrostalo - Hanna-Riikka Kuisma

Like kustannus 2019
Sivumäärä 333
Arvostelukappale, kiitos!

Helmet 2019 lukuhaaste 35: kirjassa on yritys tai yrittäjä (kai huumekauppiaskin lasketaan yrittäjäksi)

"Alussa oli ihan hiljaista. Ei ihmisiä eikä eläimiä. Sokaiseva valo levittäytyy kaiken ylle. Aurinko laskee, nousee ja laskee jälleen. Taivas hehkuu lukemattomissa eri väreissä samentuen pimeään. Seutua valaisevat vain kaukana vilkkuvat tähdet ja kuu, joka kiertyy sirpistä sisäänhengityksellä näkymättömiin ja paisuu uloshengityksellä täydeksi, kunnes taas katoaa viipale kerrallaan."

Lyhyesti:

Teollisuuskaupungin laitamille nousee uusi, loistokas lähiö. Se hohtaa hetken, kunnes lama vie työpaikat ja jättää jälkeensä työttömyyden, köyhyyden, rikollisuuden, huumeet ja alkoholismin.
Kerrostalo on kertomus kuihtuvassa lähiössä asuvista ihmisistä, nuorista ja vanhoista, miehistä ja naisista.
On mm. kolmikymppinen Jessica, jonka lapsi otettiin huostaan huumeiden vuoksi. Hän jo kerran pääsi lähiöstä pois, mutta ajautui takaisin.
On iäkäs Terttu, kodistaan häädetty mummeli, joka ei osaa päästää kodistaan irti.
On itseään myyvä Natalia, aikoinaan vainoharhoista kärsinyt Keijo, alkoholisoitunut Teppo, raivoraitis uskonmies Sakke...  Ja monia muita.

"Hän muistaa, miten humalluttavaa se aluksi oli ollut. Tuli rahaa ja sai bilettää yhdessä kaupungin julkkisten kanssa. Jopa hänen exänsä hyväksyi aluksi kuvion, koska luuli hänen työskentelevän baarimikkona. Ja kyllähän hän ensin myikin pelkkiä juomia. Heillä meni silloin vielä ihan tarpeeksi hyvin. Tai ainakin hän piti sellaista kulissia yllä kaikille, etenkin somessa. Lähiössä häntä haukuttiin ylimieliseksi, ja ihan syystä, Jessica mietti..."

Mielipide:

Pidin kovasti kirjoitustyylistä. Suora, kaunistelematon ja selkeän ytimekäs.
Muutoin Kerrostalo ei minua vakuuttanut. Puolet kirjasta mietin, onko tässä kunnon juonta ollenkaan. Minun silmiini se oli vain tarinoita eri asukkaista. Toki osa tarinoista nivoutui lopulta yhteen, osa jäi irrallisiksi. Kirjan loppu jätti paljon avoimia kysymyksiä ja jo kirjan alussa tiesi, ettei tähän kovin onnellista loppua voi tulla.
Osa hahmoista oli ihan mielenkiintoisia, osaa ärsytti lukea. Luen aika harvoin alkoholismista/huumeista kertovia kirjoja, juurikin sen takia että ärsyttää lukea ihmisistä jotka pilaavat elämänsä. Kirjailija oli kyllä hienosti kuvannut erilaisia ihmisiä, ihmistyyppejä ja heidän käyttäytymistään. Voi olla, että luen tulevaisuudessa kuitenkin Kuismalta jonkin muun teoksen, jonka aihe on enemmän minun makuuni.
3/5