Kolmen kuukauden katsaus

 Koontipostaus huhti-, touko- ja kesäkuulta. 

Bloggaaminen on ollut tauolla perheen sairaustapauksen vuoksi. Instagramiin olen päivittänyt ajantasaisesti lukemisiani, joten jos haluat edelleen minulta kirjavinkkejä suosittelen siirtymään sinne. 

Näiden kolmen kuukauden aikana luin yhteensä 12 kirjaa. Kirjoista 8 oli äänikirjoja. 

Huhtikuu:

Terkuin ope - Aino Leppänen 4/5
Koskenniskan naisia - Essi Paju 3/5
Koskenniskan naapurissa - Essi Paju 3/5
Kolme sisarta - Heather Morris 4/5 💜

Toukokuu:

Narsistin lapsena - Pitkä tie itsenäisyyteen - Janne Viljamaa 3/5
Madame Burovan kuu ja tähdet - Ruth Hogan 5/5 💜
Miksi siili kiroilee?: tunnetaitokirja - Milla Paloniemi ja Jenni Sofia 5/5
Kirke - Madeline Miller 4/5
Valta - Emma Uusihakala 4/5

Kesäkuu:

Vehreitä kukkuloita ja kaukorakkautta - Jenny Colgan 4/5
Terapia - Sebastian Fitzek 4/5 💜
Juurakko - Tove Alsterdal 2/5

Seuraavat kolme kuukautta?

Heinäkuun olen lomalla ja tilanne perheessä nyt tasainen. Luen mitä ehdin, mutta pidän blogissani taukoa. (Tutustu Yksi luku vielä- instagram tiliiin tästä) Äänikirjoja ei heinäkuussa varmaan tule kuunneltua. Kirjana on kesken Deborah Harknessin Lumottu. Muita suunnitelmia ei toistaiseksi ole. 

Narsistin lapsena - Pitkä tie itsenäisyyteen - Janne Viljamaa

 Minerva kustannus 2015
Sivumäärä 216
Kirjasto

"Vanhemmuus vaatii empaattisuutta ja toisen asettamista oman edun edelle. Nämä ovat narsistille mahdottomia vaatimuksia, sillä hän käyttää muita ihmisiä itsensä jatkeina ja ulkoistaa vikansa toisiin. Narsisti ei anna toisille tilaa kasvaa ja tulla omaksi itsekseen vaan tahtoo monistaa itsensä myös lapsissaan."

Minkälaista on kasvaa narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivän vanhemman lapsena? Miten löytää tie alistuneisuudesta itsenäisyyteen, vähättelystä vahvaan itsetuntoon?
Kirjassaan sosiaalipsykologi Janne Viljamaa luonnehtii narsistiäidin ja -isän persoonallisuutta, käsittelee alistavan kasvatusympäristön lapselle tuottamaa pelkoa, ahdistusta ja häpeää sekä antaa ajatuksia itsetunnon vahvistamiseksi.
Vanhemman tulisi antaa lapselle turvaa, hoitoa, tukea, rakkautta ja välittämistä. Itsekeskeinen narsisti ei tähän kykene, vaan hän voi pahimmassa tapauksessa alistaa lapsen, nöyryyttää tätä ja tai olla täysin välinpitämätön lapsen tarpeista.
Narsistivanhemman varjossa kasvaminen lyö tavallisesti ainakin jonkinlaisen jäljen minuuteen. Yleisiä vaurioita ovat ahdistus, masennus, kyvyttömyys sietää stressiä ja erilaiset aggressionsäätelyongelmat. On tärkeää löytää keino estää se, ettei lapsesta tule samanlaista narsistia kuin vanhemmistaan.

"Narsistivanhemman lapsi joutuu läpi lapsuutensa ja nuoruutensa toistuvasti tilaan, johon hän ei voi vaikuttaa. Hänelle kertyy avuttomuuden kokemuksia, jotka vääristävät minäkuvan. Tarvitaan joka päivä pystyvyyden ja rohkeuden osoituksia ja tilanteita, joissa itse voi olla aloitteentekijä, ottaa vastuun onnistumisestaan ja elämästään. Pienetkin aloitteellisuuden ja rohkeuden osoituksen johdattavat pois opitusta avuttomuudesta."

Olipas jotenkin... kurja ja toivoton kirja. Jätti todella negatiivisen olon. 
Kirjasta sai kyllä hyvin selkeän ja seikkaperäisen kuvauksen narsistisesta persoonasta, mutta minkäänlaista toivoa tämä ei kyllä antanut. Kirja tuntui toistavan itseään ja suurimmaksi osaksi tämä oli tosiaan vain erilaisia kuvauksia siitä, millainen narsisti on ja mitä tämä tekee. 
Kuvittelin, että tässä olisi ollut enemmän vinkkejä ja apuja siihen, kuinka esim. irtautua narsistista ja päästä oman elämänsä herraksi. Oli tässä joitakin apukeinoja, mutta jotenkin silti nekin tuntuivat tulevan negatiivisen kautta. 
Halusin lukea kirjan, sillä aihe koskettaa läheistäni. Tämä kirja ei oikeastaan antanut minulle mitään uutta, sillä sain jo saman kuvauksen narsismista läheiseltäni. 
 Ehkä kirja auttaa enemmän niitä, jotka eivät vielä ymmärrä tai ole varmoja, mistä heidän ongelmansa johtuvat. Kirja on hyödyllisempi heille, joille aihe on uusi tai tuntematon. Kirja oli kuitenkin helppo ja nopealukuinen, joten jos aihe kiinnostaa niin voi tähän tarttua. 

3/5

Madame Burovan kuu ja tähdet - Ruth Hogan

 Englanninkielinen alkuteos 2021 Madame Burova
Bazar kustannus 2022
Suomentanut Susanna Tuomi- Giddings
Sivumäärä 352
Storytel äänikirja
Kesto 9h 24min
Lukija Johanna Kokko

"Madame Burova oli nainen, joka tiesi, keiden komeroissa luurangot kolistelivat. Hän oli koko ikänsä säilyttänyt muiden ihmisten salaisuuksia, ja vaikenemisesta oli täytynyt maksaa kallis hinta. Jotkin hänelle uskotut asiat - salaiset suhteet tai nuoruuden hairahdukset - olivat keveitä kantaa. Kuin höyhenet tuulessa. Mutta toiset, synkät ja järkyttävät, hiersivät hänen omaatuntoaan ja painovat raskaana sielua."

Madame Imelda Burova on toiminut ennustajana koko ikänsä. Hän on paljastanut ihmisille sekä hyviä että huonoja asioita. Hän on säilyttänyt toisten salaisuuksia. Nyt hän viimein haluaa elää rauhassa omaa elämäänsä - mutta sitä ennen hänellä on vielä yksi tehtävä. 
Vuosia sitten hänen kojunsa ovelle jätettiin vauva. Nyt tuo vauva on aikuinen ja haluaa tietää oikeista vanhemmistaan. Imelda on säilyttänyt kahta kirjekuorta, jotka johtavat tuon nuoren vanhempiensa jäljille. 
Billien elämä mullistuu, kun hän menettää työnsä, miehensä sekä isänsä. Isä jättää hänelle kirjeen, jossa kerrotaan hänen olevan adoptoitu. Billie päättää lähteä matkalle ja yrittää selvittää, kuka hän oikein on. 

"Olen pahoillani, että vastailen epämääräisesti, mutta silloin kauan vuosia sitten minä annoin lupauksen, ja minun sanani pitää. Lupasin kertoa sen, minkä saan, ja lupasin toimittaa sinulle rahat ja tämän toisen kirjekuoren. Tärkein osa lupauksesta koskee kuitenkin asioita, joita en saa paljastaa, vaikka kuinka haluaisin."

Ruth Hogan taitaa kuulua yhdeksi suosikkikirjailijoistani. 
Häneltä on suomennettu nyt neljä kirjaa ja kaksi uusinta ovat olleet todella hyviä. 
Kuten aiemmatkin, Madame Burovan kuu ja tähdet on tunnelmallinen ja persoonallinen feel good- kirja. Tarina eteni kahdessa aikatasossa ja soljui tasaisen varmasti eteenpäin. Kirja toimi äänikirjana, mutta luulen, että olisin nauttinut tästä vielä enemmän tavallisena kirjana. 
Ennustukset, salaisuudet, ihmissuhteet ja kiehtovat henkilöhahmot tekivät tästä salaperäisen, taianomaisen ja koukuttavan luettavan. 

5/5

Miksi siili kiroilee?: tunnetaitokirja - Milla Paloniemi ja Jenni Sofia

 Atena kustannus 2022
Storytel äänikirja
Kesto 2h
Lukija Rosanna Kemppi 

"Jos pysähdyt tähän hetkeen, mitä tunnet juuri nyt? Se mitä tunnet, on täysin oikein, eikä sitä tarvitse hävetä tai tukahduttaa. Tunteesi ovat juuri sinulle totta, ja voit sallia ja kokea ne sellaisenaan. Olemme oppineet, että tunteita pitäisi painaa alas, vältellä, korjata, tukahduttaa tai muuttaa toisenlaisiksi. Sinulla on kuitenkin lupa tuntea!"

Pieni tunnetaitokirja Kiroilevan Siilin avustuksella. 
Kirjan on kirjoittanut mentaalivalmentaja Jenni Sofia ja kuvituksen tehnyt Milla Paloniemi. 
Kirjassa kerrotaan mm. mitä tunteet ovat, mistä ne tulevat ja mitä ne yrittävät meille viestittää. Kirja opastaa myös hyväksymään, tunnistamaan, kuvailemaan, sietämään ja ilmaisemaan tunteita. Kirjassa on paljon harjoituksia, joiden avulla voi käsitellä tunteitaan. 

Äänikirjana en tietenkään nähnyt Milla Paloniemen upeaa kuvitusta, mutta kävin katsomassa ne jälkikäteen e-kirjasta. Kiroileva Siili on kyllä ihana. 
Muutenkin kirja oli lyhyt, ytimekäs ja selkeä ja harjoitukset olivat hyödyllisiä. Tästä aiheesta saisi varmasti tehtyä hyvinkin pitkän kirjan, mutta tähän oli kiteytetty paljon olennaisia asioita. 
Hyödyllinen, helppo ja selkeä kirja. Suosittelen kuuntelemaan tai lukemaan :)

5/5

Kirke - Madeline Miller

 Englanninkielinen alkuteos 2018 Circe
WSOY 2021
Suomentanut Irmeli Ruuska
Sivumäärä 480
Storytel äänikirja
Kesto 16h 25min
Lukija Krista Putkonen- Örn

"Silloin kun minä synnyin, kaltaisilleni ei ollut vielä nimeä. Minua kutsuttiin nymfiksi, koska luultiin, että olisin samanlainen kuin äitini, tätini ja tuhannet serkkuni. Olimme vähäarvoisista jumalattarista vähäisimpiä, ja valtamme oli niin vaatimatonta, että se pystyi hädin tuskin varmistamaan iäisyytemme."

Kirke on auringonjumala Helioksen tytär. Hän ei kuitenkaan tunne oloaan kotoisaksi jumalten parissa ja tulee myös sisarustensa kiusaamaksi. Kun hän sitten rakkauden huumassaan muuttaa tavallisen kuolevaisen jumalaksi ja mustasukkaisuudessaan nymfin hirviöksi, alkavat hänen todelliset taitonsa paljastua. 
Kirke ei olekaan tavallinen nymfi, vaan noita, joka osaa käyttää kasvien ja sanojen voimaa, taikuutta. Hänet kuitenkin karkotetaan yksinäiselle saarelle, jolta hän ei saa poistua. Siellä hän tutustuu voimiinsa, luo itselleen kodin. 
Kirken saarelle saapuu sekä hyviä että pahoja ihmisiä. Pahat hän muuttaa sioiksi ja hyvien kanssa hän viettää aikaa ja auttaa heitä. Kirken luona ovat viipyneet niin Daidalos kuin Odysseuskin. Kirke saa myös poikalapsen, jota vainotaan jo ennen tämän syntymää. Pystyykö Kirke pitämään lapsensa turvassa, vaikka tällä on halu mennä. Mikä on heidän kohtalonsa?

"Tehdessäni taikoja tunsin samaa etäisyyttä ja painokkuutta. Seurasin isäni hehkuvia vaunuja niiden kiitäessä taivaalla. No? Mitäs nyt sanot? Heitit minut variksille, mutta minähän näköjään viihdyn niiden seurassa paremmin kuin teidän kanssanne. "

Olipas mielenkiintoinen lukukokemus. 
Kreikan mytologian tarinat ovat osittain tuttuja ja olikin mukavaa palata niihin tällaisen tarinan muodossa. Uuttakin tuli opittua ja vanhoja asioita muistettua. Kirke itse tosin oli minulle täysin tuntematon, enkä oikein osannut odottaa kirjalta mitään sen kummempaa. 
Olen muuten lapsuudessani katsonut jotakin lastenohjelmaa, jossa ilmeisesti kerrottiin näitä kreikan tarinoita. Muistan nimittäin mm. Daidaloksen ja tämän pojan Ikaroksen paon, joka päättyi surullisesti. Jos joku muu muistaa tällaisen ohjelman, vinkatkaa mikä se voisi olla. 
Mutta itse kirjaan - sujuva ja kiinnostava tarina, alkuun ehkä hieman hitaasti etenevä. Loppua kohden tapahtumat kiihtyivät ja muuttuivat jännittävimmiksi. 
Oikein hyvä ja toimiva kirja aiheesta kiinnostuneille. 

4/5

Valta - Emma Uusihakala

 Books On Demand 2022
Sivumäärä 247
Arvostelukappale

"Kipu säväytti ja veren maku ehti jo suuhunkin. Olavi painoi etusormensa varovasti turvonneelle huulelleen ja katsoi sitä sitten. Sormi oli värjäytynyt punaiseksi. Silmäkulmaa, johon toinen isku oli osunut, kolotti. Hemmetti. Ainakaan hän ei ollut saanut mitä tuli hakemaan, siitä Olavi oli pitänyt huolen."

Vanhempi rikoskonstaapeli Irina Pärn sekä rikosylikonstaapeli Petteri Marttila saavat tutkittavakseen geneetikko Olavi Heikkisen murhan. Tapaus osoittautuu haastavaksi. 
Olavin työpaikalla oli ennen murhaa käynyt raivoava mies, jonka henkilöllisyyttä on vaikea saada selville. Lisäksi selviää, että Olavi on omien töidensä lisäksi työstänyt salaista projektia. Saadakseen projektista selvää, Irina pyytää apua lääkärituttavaltaan Anna Koskelta. Irina ja Anna joutuvat vaaraan tutkiessaan tapausta omin päin.
Olavin salaisuus paljastuu huolestuttavaksi ja vaaralliseksi ja sillä olisi toteutuessaan valta muuttaa koko ihmiskuntaa. 
Tutkimusten edetessä Irina uppoutuu työhönsä tiiviisti ja hän alkaa uupua. Öisin häntä vainoavat kamalat painajaiset, jotka ovat hänelle jo entuudestaan tuttuja. Miksi ne palasivat juuri nyt? 

" Irina katsoi taas tutkimusta, sivua, joka oli avonaisena hänen edessään. Oivallus hänen ja Olavin samankaltaisuudesta ei auttanut häntä ymmärtämään sitä kuitenkaan yhtään paremmin. Hän tiesi, että tähän tarvittaisiin asiantuntijaa. Jotakuta, joka tietäisi näistä asioista, mutta kuka se olisi..."

Valta on itsenäinen jatko-osa Uusihakalan Ei voi korjata- teokselle. 
Jäin kaipaamaan Ei voi korjata- kirjassa poliiseille syvempää taustaa ja tässäpä sitä oli nyt tarjolla. Irina ja Petteri olivat työlleen omistautuneita, suht tavallisia päähenkilöitä, mutta kuitenkin persoonallisia. Irinan menneisyydestä paljastui monenlaisia mielenkiintoisia ja surullisia asioita ja Petterinkin komean pojan kuoren alta löytyi mukava tyyppi. 
Oli mukava lukea myös Annan kuulumisia, joka oli siis edellisen kirjan päähenkilö. 
Kirja ei ollut kovin jännittävä tai vauhdikas, mutta kiinnostava kyllä. Pidän kovasti kirjoista, joissa uskalletaan kehitellä uudenlaisia uhkakuvia ihmisille, maailmalle ja tulevaisuudelle. 
Loppuratkaisu ei ollut kovin yllättävä, ehkä jopa hieman liian helppo. Olisin kaivannut siihen vielä jonkin yllättävän käännekohdan tai paljastuksen. 
Tämä oli kuitenkin oikein mukava lukukokemus, helppolukuinen ja sujuvasti etenevä kokonaisuus. Tarinaan oli helppo uppoutua ja tietyt koukut houkuttelivat jatkamaan lukemista. 

4/5

Terkuin ope - Aino Leppänen

 Myllylahti 2022
Sivumäärä 328
Kirjasto

"Istun rehtorinkansliassa pää alas painettuna ja kaikkia mahdollisia katsekontakteja vältellen. Tunnen punan kasvoillani, mutta en voi olla aivan varma, johtuuko kuumotus vasta laskeutumassa olevasta kiihottumisesta vai kiinnijäämisen häpeästä."

Aisku on lähes keski-ikäinen nainen, joka työskentelee lukiossa äidinkielen lehtorina. Hän on yksinhuoltaja 9- vuotiaalle tyttärelle ja vapaa-aika kuluukin tytön kanssa sekä lentopalloa valmentaen. 
Aisku tuskailee työnsä kanssa - hän ajattelee olevansa kutsumusammatissaan, mutta nykynuoret tekevät opettamisesta haastavaa. Riittääkö kurssien suorittamiseen pelkkä viiden minuutin läsnäolo ja ovatko pakolliset tehtävät sittenkään pakollisia? 
Kirja sijoittuu 2020- luvulle ja käsittelee myös koronapandemiaa - miten opettajat onnistuvat muokkaamaan lähiopetustuntinsa verkko-opinnoiksi ja kuinka ajantaju välillä katoaa poikkeusoloissa. 
Aisku ei ole kaipaillut parisuhdetta erottuaan tyttärensä isästä, mutta kouluun saapunut uusi virastomestari saa sukat pyörimään jaloissa. Myöskin vanha suola uhkaa janottaa pandemian kieppuessa ympärillä. 

"Maanantaina olen hieman liian väsynyt ja ärtynyt tullakseni töihin, mutta valitettavasti vitutuksen vuoksi ei myönnetä sairauslomaa. Niinpä kävelen terävin askelin luokkaani heti aamun ensimmäiselle tunnille ja huokaisen syvään. Käytävällä odottaa muutama opiskelija. Tekisi mieli kääntyä kannoilla ja lähteä takaisin kotiin nukkumaan."

Aino Leppänen osaa kirjoittaa osuvasti ja kainostelematta. 
Pidin hänen esikoisteoksestaan Positiivinen yllätys, eikä Terkuin opekaan pettymystä tuottanut. On mukava lukea ihan arkisista asioista realistisesti, huumorilla höystettynä. 
Terkuin ope avaa mukavasti opettajan työn hyviä sekä huonoja puolia ja koronakuvaus toi siihen oman nykyaikaisen mausteensa. Ihmissuhdekuvioita oli sopivasti, eikä draamaa ollut liikaa. Tässäkin oli pysytty mahdollisen rajoissa. 
Pidin eniten sarkastisista wilma- viesteistä, joita Aiskun olisi tehnyt mieli lähettää - olisikin hauskaa, jos ei tarvitsisi olla asiallinen, vaan opettajatkin saisivat tykittää jos jonkinlaisella asiattomalla viestillä tökeröitä opiskelijoita. 
Jossain vaiheessa kirjaa tuntui, että se niin sanottu punainen lanka puuttui - tarinassa oli hauskoja ja hassuja sattumia, mutta se itse keskeinen idea meinasi kadota. Onneksi kirja kuitenkin pysyi kasassa ja oli lopulta oikein viihdyttävä lukukokemus. 

4/5