Syvälle ulottuvat juuret - Turvattomasta lapsuudesta tasapainoiseen aikuisuuteen - Nadine Burke Harris

                                                                    Englanninkielinen alkuteos 2018 The Deepest Well

Basam Books 2019

Suomentanut Juha Kuvajainen

Sivuja 319

Kirjasto

"Se, mikä lisäsi Evanin riskiä herätä yöllä puoli kehoa halvaantuneena ( ja altisti hänet monille muille sairauksille), ei ole mitenkään harvinaista. Se on jotakin, mille kaksi kolmasosaa kansakunnasta on altistunut, jotakin niin yleistä, että se piileskelee näkyvillä. Entä mikä se riskitekijä sitten on? Lyijy? Asbesti? Jokin myrkyllinen pakkausmateriaali? 

Se on lapsuudenaikainen haitallinen kokemus."

Lyhyesti:

Nadine Burke Harris on lastenlääkäri ja kirjoittanut tämän kirjan lapsuusajan haitallisten kokemusten pitkäaikaisista vaikutuksista, niiden korjaamisesta ja yli sukupolvien ylettyvien kierteiden katkaisemisesta. 

Kirjassa on todellisia potilaskertomuksia siitä, kuinka lapsuusajan traumaattiset kokemukset vaikuttavat lasten kasvuun ja kehitykseen, kaikenlaiseen hyvinvointiin ja sairauksiin. Kuinka ADHD oireet eivät aina tarkoitakkaan ADHD:ta, vaan taustalla voi olla jotain aivan muuta, joka estää lasta keskittymästä ja oppimasta. Kuinka pienenkin lapsen pysähtynyt kasvu voi johtua traumaattisesta kokemuksesta tai etäisestä suhteesta lähivanhempaan. Kuinka lapsuusajan kokemukset vaikuttavat vielä aikuisiälläkin, kuinka paljon suuremmat todennäköisyydet on sairastua erilaisiin sairauksiin (mm. syöpiin, autoimmuunisairauksiin jne.) ilman näkyviä riskitekijöitä. 

Tämä on auttamiseen ja työhönsä intohimoisesti suhtautuvan lääkärin tarina potilaista, ratkaisujen etsimisestä, tiedon keräämisestä ja levittämisestä sekä niihin liittyvistä vaikeuksista. Tämä kaikki on totta ja se kaikki on meidän yhteinen asiamme.

"Kun lopulta pääset pakoon ja olet turvassa omassa luolassasi, sekä SAM- että HPA- akselit on suunniteltu niin, että ne sulkevat itsensä. Keho käyttää eräänlaista stressitermostaattia, jota kutsutaan palautteen estoksi ja joka saa stressireaktion sulkemaan itsensä, kun se on tehnyt tehtävänsä. Aivojen niihin osiin, jotka käynnistävät stressireaktion ja lopettavat sen, palautuu suuria määriä adrenaliinia ja kortisolia. Miten käsittämättömän kehittynyt järjestelmä! Eritoten, jos asut metsässä. jossa on karhuja. Mutta mitä tapahtuu silloin, kun et voi kokea olevasi turvassa luolassasi, koska karhu asuu siellä kanssasi?"

Mielipide:

Tämä kirja herätti todella paljon ajatuksia, mutta niitä on todella vaikea pukea sanoiksi. Tämä aihe nimittäin koskettaa minua läheltä, ei itseni kohdalla, mutta minulle äärimmäisen rakkaan ihmisen kohdalla. On todella järkyttävää tajuta, kuinka yleisiä lapsuudenajan haitalliset kokemukset ovat ja vielä kauhistuttavampaa on tajuta, kuinka paljon ne vaikuttavat vuosienkin päästä ja mitä kaikkea ne voivat aiheuttaa. 

Kirjassa puhuttu ACE- seulonta ei tietääkseni ole Suomessa käytössä, mutta toivon todella, että se tulee jossain vaiheessa. Pikaisesti googlattuna löysin Lastensuojelun keskusliiton sivuilta että lokakuussa olisi Suomen ensimmäinen ACE- konferenssi (kansainvälinen), joten toivottavasti tämä asia nousee nyt enemmän ja enemmän esille. 

Tämä asia koskettaa kaikkia. Tätä tapahtuu kaikkialla. Tämä on tärkeä aihe. 

Teksti ei ollut liian tieteellistä, tämän ymmärtää kyllä. Esimerkit olivat loistavia ja havainnollistavia. 

Alkuun tästä tuli hieman mieleen Torey Haydenin kirjat, potilasesimerkkien kautta, mutta loppuunsa tämä oli informatiivisempi  ja sisälsi paljon muutakin. 

Lukekaa. 

5/5

Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia - Agnés Martin- Lugand

Ranskankielinen alkuteos 2015 Les gens heureux lisent et boivent du café

Bazar kustannus 2018

Suomentanut Kirsi Tanner

Sivumäärä 336

Storytel äänikirja

Kesto  5h 4min

Lukija Anu Vilhunen

"Lähtiessään he metelöivät portaissa. Myöhemmin minulle kerrottiin, että he olivat hassutelleet autossa vielä silläkin hetkellä, kun kuorma-auto törmäsi heihin. Ajattelin, että he olivat kuolleet nauraen. Ajattelin, että olisin halunnut olla heidän kanssaan."

Lyhyesti:

Dianen aviomies, sekä tytär kuolevat auto-onnettomuudessa. Siitä on kulunut jo vuosi, mutta Diane on surun lamaannuttama. Hänen kahvilansa Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia, on hänen parhaan ystävänsä, mutta surkean liikekumppaninsa Félixin harteilla. 

Eräänä päivänä Diane kyllästyy toisten paapomiseen ja vahtimiseen ja ottaa itseään niskasta kiinni. Sen sijaan, että hän lähtisi Félixin kanssa rentouttavalle lomamatkalle, hän pakkaa laukkunsa ja matkustaa yksin Irlantiin. 

Kolea ja sateinen Irlanti tuntuu ensin oudolta ja epäystävälliseltä. Hän ei myöskään tule yhtään toimeen mökkinaapurinsa Edwardin kanssa. Hän jopa pelkää tätä hieman. 

Pikku hiljaa Diane alkaa saada elämästä jälleen kiinni, eikä Edwardkaan ole niin pelottava, kuin hän aluksi kuvitteli...

"Olin juuri tullut suihkusta. Se oli ollut pitkä, tulikuuma ja rentouttava. Seisoin alasti peilin edessä ja tarkastelin vartaloani. Siitä oli jo pitkä aika, kun olin viimeksi kiinnittänyt siihen huomiota. Se oli sammunut Colinin kuollessa. Edward oli saanut sen eilen heräämään lempeästi. "

Mielipide:

Mukavan leppoisa, lyhyt ja nopeasti kuunneltu kirja. 

Varsin surullisen alun jälkeen tarina lähti rullailemaan mukavasti eteenpäin. Persoonalliset henkilöt, vaihtuvat maisemat ja etenevä kerronta takasivat sen, että tämän parissa viihtyi. 

Se, mikä minua tässä häiritsi, oli Dianen jatkuva riitely Edwardin kanssa. Alusta asti sen arvasi, että heidän välilleen kehkeytyy jotain, mutta se turhanpäiväinen riitely oli lapsellista ja hieman itseään toistavaa ja alkoi jossain vaiheessa kyllästyttää. Jonkinlaista jännitettä heidän välilleen yritettiin rakentaa, mutta minä en ihan saanut siitä kiinni. 

Samaten muutamaa muutakin asiaa toistettiin turhan usein (jatkuva savukkeiden sytyttely, suukottelu ohimoille...). 

Minusta oli myös hassua, että kirjan nimi oli sama kuin Dianen kahvilalla, mutta kahvila olikin sitten hyvin pienessä roolissa. Vasta lopussa se pääsi oikeuksiinsa. 

Huomasin myös, että tälle kirjalle on jatko-osa, Huolet pois, elämä on helppoa. Voi olla, että kuuntelen sen jossain vaiheessa, sillä Dianen ja Edwardin tarina jäi kesken. Tässä siis kirja, kun kaipaat nopsaa ja helppoa luettavaa. 

3/5

Nälkäpeli: Balladi laululinnuista ja käärmeistä - Suzanne Collins

Englanninkielinen alkuteos 2020 The Ballad of Songbirds and Snakes 

WSOY 2020

Suomentanut Helene Butzow

Sivuja 598

Kirjasto 

"Coriolanus nakkasi kourallisen kaalia kiehuvaan veteen ja vannoi, että vielä joskus koittaisi päivä, jolloin kaalin syöminen loppuisi ikiajoiksi. Se päivä ei kuitenkaan ollut vielä tänään. Hänen oli syötävä iso lautasellinen kelmeää sohjoa ja juotava liemi viimeistä pisaraa myöten, jotta maha ei kurisisi elonkorjuuseremonian aikana. Se oli yksi niistä monista varotoimista, joihin hänen oli turvauduttava salatakseen sen tosiseikan, että vaikka hänen perheensä asuikin kattohuoneistossa yhdessä Capitolin komeimmista taloista, he olivat todellisuudessa yhtä köyhiä kuin vyöhykkeiden kurjalisto."

Lyhyesti:

Coriolanus Snow, 18- vuotias nuori, yrittää kantaa komeasti sukunsa ylhäistä nimeä, vaikka sota on vienyt heiltä kaiken - hänellä on jäljellä enää isoäitinsä ja serkkunsa Tigris, sekä lähes tyhjä kattohuoneisto. Coriolanuksen pelastukseksi voi osoittautua kymmenes Nälkäpeli, sillä hän on päässyt yhdeksi ohjaajista. Jos hän tekee hyvän vaikutuksen ja ohjaa tribuuttinsa voittoon, hän voi saada stipendin yliopistoon. Valitettavasti hän saa myös Nälkäpelin suhteen huonot kortit - hänen ohjattavansa on vyöhykkeeltä 12 ja vieläpä tyttö. 

Tyttö, Lucy Gray, osoittautuu kuitenkin rohkeaksi ja nokkelaksi ja yhdessä he tekevät vaikutuksen yleisöön. Coriolanus vain kiintyy tyttöön hieman liikaa ja on valmis luistamaan säännöistä pelastaakseen tribuuttinsa.

Jokainen Coriolanuksen päätös voi johtaa hänet voittoon tai tuhoon, uuteen nousuun tai epäsuosioon. Päätökset eivät ole helppoja, sillä taustalla vaanii pelottava tohtori Gaul jolla on suuria toiveita Coriolanuksen varalle. 

"Kuinka kauan Lucy Gray kestäisi? Hän oli kuihtunut nopeasti. Hän oli voimaton ja poissaoleva. Vammautunut ja murtunut. Mutta ennen muuta hän oli nääntymässä hitaasti nälkään. Huomenna hän ei ehkä jaksaisi enää nousta pystyyn. Jos Coriolanus ei keksisi keinoa ruokkia häntä, hän saattaisi olla kuollut jo ennen nälkäpelin alkua. "

Mielipide:

Positiivinen yllätys!

Olen lukenut muutkin Nälkäpeli- kirjat ja pitänyt niistä kaikista kovasti. Olin hieman varovainen tämän kirjan kanssa, sillä ajattelin, ettei sarjalla olisi enää uutta annettavaa minulle. 

Tarina kuitenkin nappasi minut heti mukaansa ja liki 600 sivua meni hujauksessa. Paljon tapahtumia, nokkelia juonenkäänteitä ja jännitystä riitti, kuten aiemmissakin osissa. Tuli into lukea muutkin osat uudelleen, sillä en muista kunnolla kakkos ja kolmososan tapahtumia. 

Oli mukava lukea Nälkäpelin alkuajoista, mistä on lähdetty liikkeelle ja miten kaikki on muuttunut. Muistikuvani Presidentti Snowsta muissa kirjoissa ovat hieman hatarat, mutta tämä kirja varmasti selitti monia asioita, joita ei tullut ilmi muissa osissa. (Tässäkin siis yksi syy, miksi haluaisin lukea sarjan uudelleen - huomata miten kaikki loksahtaa yhteen näissä kirjoissa). 

En keksi tästä mitään moitittavaa, pidin siis kaikesta. Mikään ei häirinnyt, haitannut lukukokemusta. Oikein hyvä kirja!

5/5

Katkeamispiste - Belinda Bauer

Englanninkielinen alkuteos 2018 Snap

Karisto 2020

Suomentanut Annukka Kolehmainen

Sivumäärä 360

Kirjasto

"Autossa oli niin kuuma, että penkitkin lemusivat siltä kuin ne kohta sulaisivat. Jackilla oli sortsit, ja aina kun hän liikautti jalkojaan, kuulosti siltä kuin hän olisi repinyt teippiä. Ikkunat olivat auki, mutta ilma ei värähtänytkään; vain ympärillä surraavat pikkuötökät rapisivat kuin kuiva paperi. Heidän yllään riippui yksi ainoa pilvenriekale, ja näkymätön suihkukone piirsi liituviivaa kirkkaansinisen taivaan poikki."

Lyhyesti:

Vanha toyota hajoaa tienpientareelle. Raskaana oleva nainen lähtee soittamaan apua, jättäen 3 muuta lastaan autoon odottamaan. Äiti ei koskaan palaa. Kukaan ei pysähdy auttamaan. 

Lapsista vanhin, Jack, jää vastuuseen sisaruksistaan. Kuluu kolme vuotta. Äidin murha on edelleen ratkaisematta. Isä on häipynyt vuosi sitten. Talo täyttyy sanomalehdistä ja hiirten jätöksista. Jackin pienin sisko lukee, leikkaa nurmikkoa ja kaivaa matoja maasta. Vanhempi sisko on vajonnut suruun ja hulluuteen ja piiloutuu lehtien sekaan. Ja Jackin täytyy pitää kaikki kunnossa, koska äiti sanoi niin. 

Äreä rikosylikomisario John Marvel joutuu murhien sijasta ratkomaan asuntomurtojen vyyhtiä. Kultakutriksi nimetty varas syö ruuat kaapeista ja nukkuu toisten vuoteissa. Hän on ovela, eikä jää kiinni edes ansaksi viritettyyn, kameravalvottuun taloon. Hän jää kiinni, kun hän itse niin haluaa... Selviää, että kolmen vuoden takaisen murhan ja asuntomurtojen välillä on yllättävä yhteys ja apu rikosten selvittämiseen löytyy yllättävän läheltä. 

"Tänne hän oli kuitenkin päätynyt. Maanpakoon kynänpyörittäjien takia, jotka eivät tajunneet, että murhatapauksissa oli toisinaan joustettava säänöistä napatakseen syyllisen. Toisinaan katkeamispisteeseen saakka. Ja toisinaan syyllistä ei sittenkään saatu napattua. Se oli raaka totuus. Kaikki näyttivät kuitenkin vieraantuneen todellisuudesta - jopa poliisi."

Mielipide:

Belinda Bauer ei petä. 

Jälleen uusi, mukaansatempaava rikosjännäri jota on vain pakko ahmia eteenpäin. 

Pidin jälleen paljon kirjan henkilöistä. John Marvel olikin jo ennestään tuttu, mutta erityisesti pidin Jackista, hänen pikkusiskostaan Merrystä sekä naapurin rouvasta. 

Kirja sai minut hieman surulliseksi, sillä se kuvasi hienosti sitä, kun kukaan ei välitä ja suljetaan silmät ympärillä tapahtuvista asioista. Kirjassa kukaan ei pysähtynyt auttamaan vilkkaan autotien reunalla kulkevia lapsia, kukaan ei kiinnittänyt huomiota ilman isää liikkuviin ja asuviin lapsiin, jotka eivät käyneet edes koulussa. Eihän asia kenellekään kuulu. 

Kirjan rikokset eivät olleet erityisen erikoisia, mutta niistä huomasi hienosti sen, miten pienikin lipsahdus voi vaikuttaa suuresti. Pienestä valheesta tulee iso. 

Helppo ja nopealukuinen. Tykkäsin.

4/5

Kellontekijän tytär - Kate Morton

Englanninkielinen alkuteos 2018 The Clockmaker's Daughter

Otava 2019

Suomentanut Hilkka Pekkanen ja Tuukka Pekkanen

Sivumäärä 556

Kirjasto

"Tulimme Birchwood Manoriin, koska Edward sanoi, että siellä kummitteli. Ei siellä vielä silloin kummitellut, mutta vain ikävystyttävä ihminen antaa totuuden estää häntä kertomasta hyvää tarinaa, eikä Edward suinkaan ollut ikävystyttävä. Rakastuin hänessä osittain juuri kiihkeään ja sokeaan uskoon kaikkeen, mitä hän teki. "

Lyhyesti:

Elodie on nuori arkistonhoitaja Lontoossa. Työssän hän törmää vanhaan nahkalaukkuun, jonka sisältö kiehtoo häntä suunnattomasti. Laukussa on kuva kauniista, nuoresta naisesta ja taiteilija Radcliffen luonnosvihko. Vihkosta löytyy kuva talosta, joka on Elodielle tuttu häen edesmenneen äitinsä tarinoista. 

Elodien pitäisi olla kiinnostunut tulevista häistään, mutta hän tempautuu selvittämään laukun ja sen sisällön historiaa. Hän saa kuulla enoltaan, että kuvan talo on olemassa ja matkustaa sinne. Siellä hän tapaa Jackin, joka jostain syystä haluaa auttaa häntä. Jackilla on oma tehtävänsä, hän etsii arvokasta korua, joka katosi kauan sitten...

Samaan aikaan kerrotaan tarinaa menneisyydestä. Taiteilijasta ja hänen muusastaan. Tapahtuu vain jotain kauheaa, joka muuttaa kaiken...

"Sataa, ja he ovat tulleet sisään. Tämä ei ole mikään pieni kuuro vaan myrskyn alkusoittoa. Olen katsellut koko iltapäivän, kuinka se on kerännyt voimaa joen yläjuoksulla kaukaisten vuorten yllä. Minun aikanani Birchwood Manorissa on ollut monta myrskyä. Olen tottunut siihen, miten latautuneeksi ilma muuttuu, kun säärintama vetää sitä puoleensa. Tämä myrsky tuntuu kuitenkin erilaiselta. Tuntuu siltä, kuin pian tapahtuisi jotain."

Mielipide:

Ensimmäinen Kate Mortonilta lukemani kirja. 

Toisaalta tykkäsin ihan todella paljon, toisaalta tässä oli ehkä vähän liikaa jo mutkia ja sivutarinoita (vaikka kaikki tietysti nivoutui lopulta yhteen, eikö muka yhtään mitään olisi voinut karsia?)  Sivuja kuitenkin oli ihan kiitettävästi. 

 Tarina oli kuitenkin todella kaunis, ihanan maalaileva ja tunnelmallinen. Salaisuuksia riitti loppuun asti. Henkilöt olivat hyviä, vaikka heitä olikin paljon. Tykkäsin todella, todella paljon siitä, että kertoja oli kummitus. 

Vauhdikas kirja ei ollut, mutta sen ei tarvinutkaan olla. Se kulki mukavan leppoisasti eteenpäin. 

Romantiikkaa oli sopivasti, enimmäkseen kuitenkin hieman rivien välissä. 

Mukavan rauhallinen, rento kesälukeminen, upea tunnelma. 

Pisteitä pudotti kuitenkin tarinan hidas eteneminen, sekä se, ettei se ihan täysin saanut minua imaistua mukaansa. 

3/5

Kesäkuussa luetut:

Kesäkuu, lomakuu, palautti lukuinnon ja -tahdin. Loistavia kirjoja on tullut luettua tämän kuun aikana ja uusi hieno pino odottaa lukemistaan. 

Kesäkuun kirjoista 3/8 oli naiskirjalijoiden kirjoittamia, 4/8 kotimaisia ja 2/8 äänikirjoja. 

Kesäkuun keskiarvo oli tasan 4. 

Suurimman vaikutuksen teki Nyiszlin Mengelen patologina Auschwitzissa, mutta muutoin lukukokemuksena paras oli Malermanin Punainen piano. Kuusenoksan Prinssi jolla ei ollut sydäntä osoittautui lupaavan alun jälkeen pettymykseksi. 

Prinssi jolla ei ollut sydäntä - Anu Kuusenoksa 2/5

Sielujen saari - Johanna Holmström 4/5

Hoivakoti - Mats Strandberg 4/5

Magian lapset - Tristanin koru - Anna Alaviuhkola 4/5

Punainen piano - Josh Malerman 5/5

Mengelen patologina Auchswitzissa - Miklos Nyiszli 5/5

Laitos - Stephen King 4/5

Trauma ja rakkaus - Harri Virtanen 4/5

Heinäkuu?

Lomailu jatkuu ja kirjapinot kasvaa. Olen aiemmin ollut tyyppi, joka vaeltaa kirjaston hyllyjen välissä ja napsii sieltä itselleen kirjat. Nyt koronan aikana tuli tutustuttua varausjärjestelmään ja viime aikoina olenkin hamstrannut sitä kautta itselleni lukemista. Välillä on ikävä hyllyjen välissä seikkailua, mutta nyt saan käsiini ainakin ne kirjat, jotka ihan oikeasti haluan lukea (toivottavasti vain ehdin lukea kaiken) :D 

Kesken siis kirjana Kate Mortonin Kellontekijän tytär ja äänikirjana Agnes  Martin-Lugandin Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia. 

Trauma ja rakkaus - Harri Virtanen

Suomalaisen kirjallisuuden seura 2019

Sivuja 160

Storytel äänikirja/e- kirja

Kesto 3h 14min

Lukija Harri Virtanen

"Traumasta tiedetään paljon, mutta ei aivan ymmärretä, miten laajasti se vaikuttaa elämäämme. Emme myöskään ymmärrä, kuinka yleistä traumatisoituminen on. Voidaan puhua jokapäiväisestä traumasta. Kaksi kolmasosaa lapsista kokee traumatisoivan tapahtuman ennen 16. ikävuottaan. Trauman tuoma kärsimys on osa elämää, ei mielen sairautta. Henkinen kipu ei ole sairautta. Mutta traumaa ei pääse pakoon."

Lyhyesti:

Harri Virtanen on toiminut kymmenen vuotta terapeuttina. Sen lisäksi hän on kirjailija ja käsikirjoittaja. 

Trauma ja rakkaus on kirja, joka auttaa tunnistamaan trauman ja opastaa siinä toipumisessa. Usein trauma aiheutuu jo varhaisessa lapsuudessa, kaikkein läheisimpien ihmisten aiheuttamina. 

Se, mikä on suhteessa rikottu, voidaan suhteessa myös korjata. 

Kirja sisältää konkreettisia (mutta fiktiivisiä) esimerkkejä ja asiakaskertomuksia, jotka auttavat ymmärtämään traumaa. 

Traumat ovat yleisempiä kuin uskotaan. Toipuakseen traumasta, siitä täytyy tulla tietoiseksi, ottaa vastuu ja hyväksyä riskit.  Traumasta on mahdollista selviytyä. 

"Traumatausta saattaa ajaa ihmisen loppuun. Trauma oireilee fyysisesti ja psyykkisesti niin monella tavalla ja vaikuttaa kaikilla elämän osa-alueilla. Ihminen kokee olevansa menneisyytensä vanki. Hän on täynnä epätoivoa, koska mikään ei ole auttanut: terapiat, lääkkeet, uudet ihmissuhteet. Lopulta hän aina törmää samoihin ongelmiin, samaan epätoivoon, häpeään ja masennukseen. Kuitenkin siitä voi toipua."

Mielipide:

Ajatuksia herättävä teos. 

Kuuntelin tämän kirjan, koska se on lähipiirissäni ajankohtainen ja voisin suositella tätä kaikille, jotka kokevat asian ajankohtaiseksi. 

Esimerkit olivat hyviä. Kirja oli kirjoitettu niin, että sitä oli helppo ymmärtää. Toiveikas. 

Luulen, että tämä olisi ollut parempi luettuna, sillä (lenkillä)  kuunnellessa oli vaikea palata taaksepäin, jos jokin asia meni vähän ohi. Muutenkin tällaista faktaa, johon pitää keskittyä, on helpompi lukea kuin kuunnella. 

Voi olla, että joudun vielä selailemaan tätä e- kirjana, jotta saan poimittua parhaat palat mieleeni :)

4/5